sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Vastuullisuus ja aikomuksen selkeys - sitä saat mitä tilaat


Toivoimme kaunista, puhdasta, kohtuuhintaista ja vieraanvaraista majapaikkaa kesälomamatkamme ensimmäisille päiville. Ja sen saimme - tavalla, joka yllätti kaikki osapuolet.

Matkustaminen avartaa.
Sen jälkeen, kun olemme aloittaneet itse matkailijoiden majoittamisen, oma majoittuminen matkailijana ei ole enää ollut samanlaista kuin ennen. Nyt maailman näkee majoittajan silmin ja tuntee majoittajan tuntein...ainakin jossakin vaiheessa. Varasin viime hetkellä netistä meille majoituksen kohteessa; varaus varhain aamulla ennen lentoa ja majoittuminen jo iltapäivällä samana päivänä. Kohde ei ollut hotelli, vaan majatalo, jossa ei ole paikalla henkilökuntaa. 

Samassa yhteydessä varasin aamiaiset kahdelle aamulle ilman sen kummempaa harkintaa tai edes tietoisuutta, mitä tuo aamupalavaraus saattoi tarkoittaa. Hupsista - aamupalat olivatkin reilusti kalliimmat kuin edullinen majoittuminen. Huomasin tämän, kun sain kuitin nettimaksusta. Seikkailu oli alkamassa ja aloin aavistaa, että tässä onkin nyt jotain mielenkiintoista tapahtumassa.

Saavuimme majataloon lupaamanamme ajankohtana ja siellä oli meitä takki päällä odottamassa nainen, joka kertoi olevansa tuuraamassa isäntää. Hän kertoi, että voimme käyttää vapaasti talon  tiloja; suurta keittiötä, olohuonetta ja yhtä makuuhuonetta (jonka olimme varanneet). Koko talo oli puhdas, kaunis ja täynnä tervetulotoivotusta: huoneessamme oli hedelmäkori, leivonnaisia, vettä yms...

Ymmärsin paikan päällä, että olin hyvin todennäköisesti viimetipan varauksellani aiheuttanut jonkin tason hässäkän - kuka ehtii ottamaan meidät vastaan, kuka petaa sänkymme, hakee hedelmät jne? Syntyi kysymys, että oliko aamupala ehkäpä sen takia niin kallis, että kukaan ei ottaisi sitä näin sesongin ulkopuolella, kun henkilökuntaa ei ole paikalla. Aloin pohtia, että mitä minä majoittajana tekisin tilanteessa, jossa asiakkaat ovat tilanneet ja maksaneet ennakkoon sen älyttömän kalliin aamupalan, jota ei kenenkään pitänyt tilata :-D. Valtavat paineethan siitä tulisi - miten ikinä tuollaisen aamupalan voisi saada aikaiseksi? Vielä ennen nukkumaan menoa toivoin, että majoittaja voisi tuntea rauhaa ja levollisuutta tämän asian kanssa ja että kaikkien tarpeet voisivat tulla huomioiduksi kohtuullisella ja kaikkia osapuolia palvelevalla tavalla.
Aamupala kahdelle.
Aamulla majatalon isäntä hääräsi alakerrassa ja oli viemässä vastaleivottua kakkua aamiastilaan, kun kuljimme aulan kautta aamukävelylle. Aamukavelyltä palatessamme astuimme aamiaistilaan, jossa oli meille kahdelle katettu ruokaa notkuva pöytä...ja lisää tuli koko ajan...paahdettuja leipiä, juuri paistettua munakasta, pekonia...Tätä olin siis tilannut, ajattelin hieman hämmentyneenä. Kiitollisena otimme vastaan ja nautimme monen sortin valmiiksi viipaloiduista tuoreista hedelmistä, tuoreista leivonnaisista ja kaikesta siitä kauniista ja hyvästä, joka oli tuotu eteemme. Toivoin, että kaikki syömättä jäänyt ruokamäärä päätyy jonkun toisen aterialle, joka nauttii siitä yhtä paljon kuin me omastamme.

Miksi tahdoin jakaa tämän kokemuksen ja mikä oli tämän tarinan sanoma? Jokainen voi löytää tarinasta itseä koskettavan sanoman tai ehkäpä sitä ei varsinaisesti siinä olekaan.

Minulle tämä kokemus toimi muistutuksena vastuullisuudesta sen suhteen, mitä toivon elämääni. Miten voin aikomuksillani ja toiveillani palvella kokonaisuuden etua tulevaisuudessa vielä paremmin ja tietoisemmin?

Lämpimin terveisin,

Sari

maanantai 5. marraskuuta 2018

Hiljaisuuden retriitti sisäisen viisauden ja luovuuden lähteenä

 Mikä retriitti ja miksi?

Mitä sana retiriitti meille merkitsee? Varmastikin odotustemme ja omien aikaisempien retriittikokemustemme pohjalta monenlaista merkitystä voimme löytää tälle sanalle.

Wikipediassa retriitti määritellään seuraavasti:

"Retriitti eli retretti (< ransk. retrait, ’vetäytyminen’ < lat. retraho, ’noutaa takaisin’) on vetäytymistä arkielämästä ja hiljentymistä esimerkiksi hengellisistä syistä tai stressin välttämiseksi. Länsimaiden kristillisistä, hiljaisuutta korostavista retriiteistä käytetään usein sekaannusten välttämiseksi nimityksiä hiljaisuuden retriitti ja hiljentymispäivät, sillä on olemassa sellaisiakin retriittejä, joiden ajatus perustuu runsaalle keskustelulle."

Hiljentymistä meren äärellä.

 Minulle retriitti on tarkoittanut vetäytymistä arjesta ja oman sisäisyyden tarkempaa kuuntelua. Olen osallistunut oikeastaan pääsääntöisesti tällaisiin itse järjestettyihin omatoimiretriitteihin, jossa olen varannut jopa viikkojen ajaksi tilaa sisäisyyden kuuntelulle, kävelylle ja maalaamiselle. Olen vuokrannut huoneen jostakin kauniista ja rauhalliseksi kokemastani paikasta, jossa on myös mahdollista kävellä luonnon keskellä. Hiljaisuus on tullut kuin kaupan päälle, silloin kun olen valinnut paikan, jossa en ymmärrä paikallisten puhumaa kieltä :-).

Muistan osallistuneeni pari kertaa ohjattuun retriitin nimellä kulkevaan työskentelyyn, jossa käytimme taidetta sisäisen tutkiskelun apuna. Tällä retriitillä oli ohjelma, jonka sisällön oli luonut retriitin ohjaaja ja keskustelimme myös ohjatusti osallistujien kanssa kokemuksistamme ja oivalluksistamme. Koin tällöin näiden retriittien sisällön positiivisesti ja uusia näkökulmia antavaksi.

Italian Assisin omatoimiretriitissä maalattu ruusu vuonna 2014.

 Tietoisuus tarpeista, sisäinen viisaus ja luovuus

Minkälainen voisi olla tulevaisuuden hiljaisuuden retriitti? Hahmotan tällä hetkellä asiaa niin, että ihmisten yhteiselle kokoontumiselle, hiljaisuuteenkin perustuvalle, olisi tärkeää muodostaa yhteinen tietoinen aloituspiste. Tällaisen aloituspisteen voi luoda alussa tapahtuvalla keskustelulla, jossa jokainen tuo esille omat tarpeensa. Näin jokainen osallistuja tulee tietoiseksi sekä omista että toisten tarpeista. Monet kokoontumiset aloitetaan keskustelemalla osallistujien odotuksista. Tarpeet ovat kuitenkin syvemmällä tasolla kuin odotukset ja vaikuttavat näin paljon voimakkaammin toimintaamme, todelliseen kokemukseemme ja hyvinvointiimme.

Mitä voi syntyä, kun käännymme avoimin mielin sisäänpäin ja kuuntelemme omaa sisäistä viisauttamme? Joillakin ihmisillä alkaa nopeastikin syntyä luovaa toimintaa, kuten esimerkiksi kuvia, kirjoitusta, hyräilyä tai tanssia. Luovuus voi toki ilmentyä myös sisäisillä tasoilla seesteisen levollisena olotilana tai kohottavina ideoina tai ajatuksina. Kaunis luontoympäristö on mitä parhain inspiriraation lähde näille sisältäpäin kumpuaville virikkeille.

Tilaa hengittää vaikka aaltojen tahtiin.
Olen huomannut, että kiitollisuus tunteena aivan kuin moninkertaistaa kauniin ja hyvän. Kiitollisuus siitä, että juuri-nyt-tässä-hetkessä kaikki on hyvin, voi tuntua sydämessä lämpönä, joka on kuin käyttöenergiaa elämälle - pitkälle tuleviinkin läsnäolon hetkiin.

 Vastuullinen toimijuus ja tarpeiden huomioiminen

 Miten voimme tulla yhä vastuullisimmiksi toimijoiksi tässä maailman ajassa - vastuullisiksi omien todellisten tarpeidemme huomioimisesta ja yhtälailla vastuullisiksi toistemme tarpeiden kunnioittamisesta? Tähän kun vielä lisätään yhteinen huolemme maapallon tilasta, voimme liittää listaan kauniin asuinplaneettamme tarpeiden huomioimisen.

Elämämme yhdessä muiden ihmisten kanssa tällä planeetalla asettaa meidät sisäisen kysymyksen äärelle - mitä tahdomme luoda? Uskon, että tähän kysymykseen vastausta kannattaa lähteä etsimään avaamalla sydämensä ensin omille, läheisten ja ympäristön tarpeille? Se mikä toimii lähellä, toimii myös laajenevina ympyröinä kattaen lopulta kaikki maailman ihmiset ja koko planeetan.

Mihin siis tarvisemme hiljaisuuden retriittejä - vai tarvitsemmeko niitä? Minun näkökulmani on se, että tarvitsemme toisinaan ajan ja tilan kytkeytyä omaan sisäiseen viisauteemme - ilman ohjeita tai sosiaalista painetta. Kun sitten palaamme takaisin yhteyteen muiden kanssa, olemme valmiimpia luomaan yhdessä kaikkien tarpeita kunnioittavaa tulevaisuutta.

Jätämme siis rupattelun ja ohjeet hetkeksi, jotta kuulemme aidon oman äänemme hiljaisuuden läpi. Se ääni on voimakas <3.

Lämpimin terveisin,

Sari







maanantai 29. lokakuuta 2018

Lumi on peittänyt kukat saaristossa - meren aalto edelleen voimissaan

Lumi peittää Villa Sofian pihamaan.
Täällä Barösundin saaristossa Villa Sofialla tunnelma on muuttunut hartaan uneliaaksi. Valkoinen puuterilumi peittää maan ja sisäisesti voi tuntea levollisen olotilan. Muutama keltainen lehti vielä riippuu kiinni puiden oksistossa ja meri aaltoilee vapaana.  Nyt on aika olla - keskeyttää hetkeksi kaikenlainen tulevan suunnittelu - ja kääntyä sisäänpäin. Niinkuin jalanjälkiä lumessa, voimme tahtoessamme katsoa niitä jälkiä, joita olemme kesän lämmössä jättäneet maailmaan. Missä innostuksemme tuli oli läsnä ja missä ehkäpä touhusimme yli omien voimavarojemme - velvollisuuden tunteesta käsin. Missä on ilo läsnä elämässämme?

Valoja iltojen pimeyteen.
Meillä on täällä seuranamme peuraporukkaa. Monesti iltaisin, kun käymme ulkosalla, löydämme sarvekkaan peurapoikajengin hengaamasta pimeydessä autojemme ympärillä. Mitä ihmettä ne siinä touhuavat? Ovatko kenties kiinnostuneita autoista niinkuin nuoret ihmispojatkin? Jos ovat, niin tämä kiinnostus on kunnioittavaa laatua, koska autot ovat aamuisin moitteettomassa kunnossa :-).

Pääoven uudet portaa.
Nautitaan pimenevistä illoista, kynttilän valosta ja lämpimistä kodeistamme.

Sari



perjantai 19. lokakuuta 2018

Luonnollista luksusta ja harmoniaa

Kotiuduin tänään matkailuopintojeni viimeiseltä lähipäivältä Lahdesta. Koulutuksen nimi oli Luonnollista luksusta ja harmoniaa. Olen kiitollinen kaikista upeista kohtaamista opettajien ja kurssikavereideni kanssa. Tämä koulutus avasi silmiäni luontomatkailun mahdollisuuksista ja oivalsin, että olemme luonnollisen luksuksen ja harmonian ympäröiminä täällä kauniissa Inkoon saaristossa. Voimme vaivattomasti viedä matkaajia hiljaiseen metsään, auringossa kimaltavalle merelle ja illan hämärässä räiskyvän nuotion äärelle. Rantasaunamme tarjoavat lempeät löylyt ja kun paikalle saapuu vielä saunaperinnettä tunteva vihtoja, on elämys taattu.



Tässä viimeisessä lähitapaamisessa teemanamme oli kansanparannus. Miten kansanparannus ja matkailu voivat liittyä toisiinsa? Esimerkiksi niinkin yksinkertaisella tavalla, että matkaajaat keräävät oppaansa kanssa yrttejä, joista he sitten illan tullen valmistavat itselleen rentouttavan jalkakylvyn saunan lämmössä. Kiinnostukseni teemaan heräsi laajemminkin ja vierailin Kansanparantajaseuran nettisivuilla ja löysin sieltä aihealueen: Henkinen ympäristön hoito.

"Henkisen ympäristönhoito on ollut aina kansanparannuksen olennainen osa. Toiminta perustuu syvälliseen luonnon tuntemukseen ja ihmisen sekä eläinten tilaa häiritsevien ympäristötekijöiden poistamiseen eettisesti oikein periaattein ja tavoittein.



Toiminnalla saavutetaan erilaisiin toimintaympäristöihin harmoninen tila ja hyvä yhteistyöperusta. Tämän päivän usein liian kiireisessä maailmassa toiminnalla on paljon tarvetta tuoda henkistä osaamista erilaisiin ongelmatilanteisiin kaikissa ihmisen ja eläinten elinympäristöissä ja toimintatiloissa."

Minulle tuo teksti avautuu siten, että voimme oppia harjoittamaan läsnäoloamme ja kaiken elollisen kohtaamista tilan ja ympäristön harmoniaa (sopusointua) vahvistaen. Hetkellinen harmonian rikkoutuminenkin voi olla ovi sen merkityksen ymmärtämiseen ja voi lisätä tahtotilaa harmonian tietoiseen vahvistamiseen.


Huomenna 20.10. saamme nauttia musiikin harmonioista, kun Viirivehka (engl. Peace Lily) soittelee meille Villa Sofialla klo 14 alkaen ja illalla klo 18 alkaen saapuvat muusikot Thomas Lundin, Teddy Granroth ja Annika Cleo konsertoimaan.

Lämpimästi tervetuloa!

Sari

perjantai 12. lokakuuta 2018

Mistä voin luopua?

Istuin tänään hetken kalliolla meren ääressä, vain kiven heiton päässä uudesta kodistani. Hämmästyin jälleen siitä kauneudesta, jonka keskellä olen. Tämä kauneus ei tarvitse mitään lisää eikä siitä voi poistaa mitään. Luonnolla on homma hallinnassa ⭐.

Sisällä talossa on tavaroita pitkin lattioita, osa lajiteltu ja osa odottamassa lajittelua. Mitä todella tarvitsen ja mikä tuottaa minulle iloa? Olen löytänyt 13!? toimivaa paistinpannua, noin 20 tasku/otsalamppua (toimivia), 7 ehjää sateenvarjoa ja selittämättömän määrän kylpypyyhkeitä. Maailma on täynnä tavaraa ja osa siitä on vahingossa hautautunut meilläkin syvien kaappien perälle - ikäänkuin unohduksiin. Olenkin löytänyt jo yhden henkilön, joille voin antaa paistinpannujamme todelliseen käyttöön, sateenvarjot voi viedä majoitushuoneisiin asiakkaista varten, kuten osan taskulampuistakin. Syksyisin on usein sateista ja pimeää. Ehjille, mutta nuhjaantuneille kylpypyyhkeille en nyt keksi oikein mitään...onkohan jossakin alueella tekstiilikeräysastiaa?



Mistä voin luopua? Kysymys on laajempi kuin ennalta saattaa arvatakaan. Miksi tarpeeton pitää meistä kiinni ja me pidämme siitä kiinni? Olen huomannut, että tarpeeton on usein helpompi pitää kuin keksiä sille oikea jatko-osoite. Ehjän ja toimivan tavaran viemiseen kaatopaikalle en pysty.

Onko näin myös ajatustemme, tunteidemme ja tapojemme kanssa. Pidämme niistä kiinni, koska emme tiedä mihin niitä voisi kierrättää...hmmm? Olisiko olemassa jossakin jokin vanhaksi käyneiden toimimattomien ajatusten ja tunteiden kaatopaikka. Oikein sellainen hieno, jossa kompostoinnin kautta synnytetään uutta ja toimivaa peloista vapaata ajattelua ja tahtotilaa...Villa Sofian hiljaisuuden retriittiin voi tulla 2.-4.11. kokeilemaan tällaista kompostointia ♡...omassa rauhassa.

Lämpimin terveisin,

Sari




sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Muoto seuraa tietoisuutta




Lokakuun ensimmäisen viikonlopun lauantaina kokoonnuimme monien kysymysten äärelle. Onko todellisuutemme illuusio - jonkinlainen simulaatio? Miksi historiaa ei kirjoiteta uudelleen? Ja monien muiden kysymysten äärelle...


Sekä tieteen että henkisyyden osalta ajaudumme ihmisinä helposti ääripäihin ja luomme polarisoituneen tilanteen. Jäämme jääräpäisesti kiinni joko rationaalisen tieteen dogmeihin tai vastaavasti erilaisiin henkisiin uskomuksiin, joihin meillä ei kuitenkaan ole henkilökohtaista suhdetta. Kirjailija Alexander Jalo ehdottaa ratkaisuksi polarisaation sijaan keskitien löytämistä - henkisen tieteen tietä.



Keskustelimme myös Egokatastrofista, joka syntyy silloin, kun ymmärrämme kaiken olevaisen välillä olevan yhteyden. Emme ole erillisiä, vaikka tietoisuutemme onkin aikojen saatossa yksilöitynyt. Miten toimimme tämän upean yksilöllisen tietoisuutemme kanssa - käytämmekö sitä puhtaasti itseämme varten vai huomioimmeko myös muiden ja ympäristön tarpeita?


Alexander Jalon kirjoja löytyy linkin takaa https://www.adlibris.com/fi/haku?q=alexander+jalo 

Syysterveisin,

Sari 




sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Mitä tahdomme luoda?

Tämä aika vuodesta auttaa tulemaan tietoiseksi suunnasta ja siitä, mitä tahdon luoda ja missä tahdon olla osallisena. Valinnan paikat tulevat tietoisuuteen usein pienien kriisiytyvien tilanteiden kautta - ne ovat kuin lahjoja tietoisuudellemme. Nämä lahjat auttavat selkiyttämään tunteita ja kiteyttämään tahtotilaa. Monesti muistutus tulee muodossa, että ei oikeastaan kannata keskittyä jonkin ulkoisen asian vastustamiseen, vaan käyttää oma voima ja energia niiden asioiden eteenpäin saattamiseen, jotka kokee arvokkaiksi. Villa Sofialla pari yötä sitten syntyneet laulun sanat loppuvat osuvasti säkeeseen: tärkeintä on rakastaa.

 
Ruusu, joka tuli syödyksi Villa Sofian pihalla
Kuinka sitten voimme luoda yhdessä orastavasta tulevaisuudesta käsin? Kytkeytyminen omiin ja ympäristön tarpeisiin on vaihe, josta lienee hyödyllistä aloittaa. Hakeutuminen avoimin sydämin vieraalta tuntuviin paikkoihin, jossa toimitaan ja ajatellaan eri tavalla kuin itse, auttaa herättämään myötätuntoa. Jossakin vaiheessa loppukesästä ymmärsin, että peurojen näkökulmasta ei ole mitään syytä jättää ihanan makuisia ruusujani syömättä :-).

Sitten on se ehkäpä vaikein paikka; irti päästäminen kaikesta sellaisesta, joka ei enää palvele elämässä. Tämä koskee ajatuksia, tunteita ja tekoja. Vasta irtipäästämisen jälkeen olemme ilmeisesti todella valmiita kytkeytymään siihen syvään viisauteen, joka meissä kaikissa on - sisällämme.

Ja sitten alkaa kanssaluominen. Kun me erillisinä yksilöinä kaikki toimimme omasta sisäisestä viisaudestamme käsin yhdessä, voimme luoda todeksi sen orastavan toivotun tulevaisuuden. Kokeilemme, teemme erehdyksiä ja korjaamme...yhdessä.

Nukuin viime yönä vain vähän ja ehdin ajatella näitä asioita...vaikka uni on ihmisen perustarve, voi unettomuuskin joskus antaa meille lahjojaan <3. Näistä asioista voi lukea lisää osoitteesta: https://www.presencing.org/

Lämpimin terveisin,

Sari