maanantai 5. marraskuuta 2018

Hiljaisuuden retriitti sisäisen viisauden ja luovuuden lähteenä

 Mikä retriitti ja miksi?

Mitä sana retiriitti meille merkitsee? Varmastikin odotustemme ja omien aikaisempien retriittikokemustemme pohjalta monenlaista merkitystä voimme löytää tälle sanalle.

Wikipediassa retriitti määritellään seuraavasti:

"Retriitti eli retretti (< ransk. retrait, ’vetäytyminen’ < lat. retraho, ’noutaa takaisin’) on vetäytymistä arkielämästä ja hiljentymistä esimerkiksi hengellisistä syistä tai stressin välttämiseksi. Länsimaiden kristillisistä, hiljaisuutta korostavista retriiteistä käytetään usein sekaannusten välttämiseksi nimityksiä hiljaisuuden retriitti ja hiljentymispäivät, sillä on olemassa sellaisiakin retriittejä, joiden ajatus perustuu runsaalle keskustelulle."

Hiljentymistä meren äärellä.

 Minulle retriitti on tarkoittanut vetäytymistä arjesta ja oman sisäisyyden tarkempaa kuuntelua. Olen osallistunut oikeastaan pääsääntöisesti tällaisiin itse järjestettyihin omatoimiretriitteihin, jossa olen varannut jopa viikkojen ajaksi tilaa sisäisyyden kuuntelulle, kävelylle ja maalaamiselle. Olen vuokrannut huoneen jostakin kauniista ja rauhalliseksi kokemastani paikasta, jossa on myös mahdollista kävellä luonnon keskellä. Hiljaisuus on tullut kuin kaupan päälle, silloin kun olen valinnut paikan, jossa en ymmärrä paikallisten puhumaa kieltä :-).

Muistan osallistuneeni pari kertaa ohjattuun retriitin nimellä kulkevaan työskentelyyn, jossa käytimme taidetta sisäisen tutkiskelun apuna. Tällä retriitillä oli ohjelma, jonka sisällön oli luonut retriitin ohjaaja ja keskustelimme myös ohjatusti osallistujien kanssa kokemuksistamme ja oivalluksistamme. Koin tällöin näiden retriittien sisällön positiivisesti ja uusia näkökulmia antavaksi.

Italian Assisin omatoimiretriitissä maalattu ruusu vuonna 2014.

 Tietoisuus tarpeista, sisäinen viisaus ja luovuus

Minkälainen voisi olla tulevaisuuden hiljaisuuden retriitti? Hahmotan tällä hetkellä asiaa niin, että ihmisten yhteiselle kokoontumiselle, hiljaisuuteenkin perustuvalle, olisi tärkeää muodostaa yhteinen tietoinen aloituspiste. Tällaisen aloituspisteen voi luoda alussa tapahtuvalla keskustelulla, jossa jokainen tuo esille omat tarpeensa. Näin jokainen osallistuja tulee tietoiseksi sekä omista että toisten tarpeista. Monet kokoontumiset aloitetaan keskustelemalla osallistujien odotuksista. Tarpeet ovat kuitenkin syvemmällä tasolla kuin odotukset ja vaikuttavat näin paljon voimakkaammin toimintaamme, todelliseen kokemukseemme ja hyvinvointiimme.

Mitä voi syntyä, kun käännymme avoimin mielin sisäänpäin ja kuuntelemme omaa sisäistä viisauttamme? Joillakin ihmisillä alkaa nopeastikin syntyä luovaa toimintaa, kuten esimerkiksi kuvia, kirjoitusta, hyräilyä tai tanssia. Luovuus voi toki ilmentyä myös sisäisillä tasoilla seesteisen levollisena olotilana tai kohottavina ideoina tai ajatuksina. Kaunis luontoympäristö on mitä parhain inspiriraation lähde näille sisältäpäin kumpuaville virikkeille.

Tilaa hengittää vaikka aaltojen tahtiin.
Olen huomannut, että kiitollisuus tunteena aivan kuin moninkertaistaa kauniin ja hyvän. Kiitollisuus siitä, että juuri-nyt-tässä-hetkessä kaikki on hyvin, voi tuntua sydämessä lämpönä, joka on kuin käyttöenergiaa elämälle - pitkälle tuleviinkin läsnäolon hetkiin.

 Vastuullinen toimijuus ja tarpeiden huomioiminen

 Miten voimme tulla yhä vastuullisimmiksi toimijoiksi tässä maailman ajassa - vastuullisiksi omien todellisten tarpeidemme huomioimisesta ja yhtälailla vastuullisiksi toistemme tarpeiden kunnioittamisesta? Tähän kun vielä lisätään yhteinen huolemme maapallon tilasta, voimme liittää listaan kauniin asuinplaneettamme tarpeiden huomioimisen.

Elämämme yhdessä muiden ihmisten kanssa tällä planeetalla asettaa meidät sisäisen kysymyksen äärelle - mitä tahdomme luoda? Uskon, että tähän kysymykseen vastausta kannattaa lähteä etsimään avaamalla sydämensä ensin omille, läheisten ja ympäristön tarpeille? Se mikä toimii lähellä, toimii myös laajenevina ympyröinä kattaen lopulta kaikki maailman ihmiset ja koko planeetan.

Mihin siis tarvisemme hiljaisuuden retriittejä - vai tarvitsemmeko niitä? Minun näkökulmani on se, että tarvitsemme toisinaan ajan ja tilan kytkeytyä omaan sisäiseen viisauteemme - ilman ohjeita tai sosiaalista painetta. Kun sitten palaamme takaisin yhteyteen muiden kanssa, olemme valmiimpia luomaan yhdessä kaikkien tarpeita kunnioittavaa tulevaisuutta.

Jätämme siis rupattelun ja ohjeet hetkeksi, jotta kuulemme aidon oman äänemme hiljaisuuden läpi. Se ääni on voimakas <3.

Lämpimin terveisin,

Sari