Vastuullisuus ja aikomuksen selkeys - sitä saat mitä tilaat

Toivoimme kaunista, puhdasta, kohtuuhintaista ja vieraanvaraista majapaikkaa kesälomamatkamme ensimmäisille päiville. Ja sen saimme - tavalla, joka yllätti kaikki osapuolet.

Matkustaminen avartaa.

Sen jälkeen, kun olemme aloittaneet itse matkailijoiden majoittamisen, oma majoittuminen matkailijana ei ole enää ollut samanlaista kuin ennen. Nyt maailman näkee majoittajan silmin ja tuntee majoittajan tuntein...ainakin jossakin vaiheessa. Varasin viime hetkellä netistä meille majoituksen kohteessa; varaus varhain aamulla ennen lentoa ja majoittuminen jo iltapäivällä samana päivänä. Kohde ei ollut hotelli, vaan majatalo, jossa ei ole paikalla henkilökuntaa. 

Samassa yhteydessä varasin aamiaiset kahdelle aamulle ilman sen kummempaa harkintaa tai edes tietoisuutta, mitä tuo aamupalavaraus saattoi tarkoittaa. Hupsista - aamupalat olivatkin reilusti kalliimmat kuin edullinen majoittuminen. Huomasin tämän, kun sain kuitin nettimaksusta. Seikkailu oli alkamassa ja aloin aavistaa, että tässä onkin nyt jotain mielenkiintoista tapahtumassa.

Saavuimme majataloon lupaamanamme ajankohtana ja siellä oli meitä takki päällä odottamassa nainen, joka kertoi olevansa tuuraamassa isäntää. Hän kertoi, että voimme käyttää vapaasti talon  tiloja; suurta keittiötä, olohuonetta ja yhtä makuuhuonetta (jonka olimme varanneet). Koko talo oli puhdas, kaunis ja täynnä tervetulotoivotusta: huoneessamme oli hedelmäkori, leivonnaisia, vettä yms...

Ymmärsin paikan päällä, että olin hyvin todennäköisesti viimetipan varauksellani aiheuttanut jonkin tason hässäkän - kuka ehtii ottamaan meidät vastaan, kuka petaa sänkymme, hakee hedelmät jne? Syntyi kysymys, että oliko aamupala ehkäpä sen takia niin kallis, että kukaan ei ottaisi sitä näin sesongin ulkopuolella, kun henkilökuntaa ei ole paikalla. Aloin pohtia, että mitä minä majoittajana tekisin tilanteessa, jossa asiakkaat ovat tilanneet ja maksaneet ennakkoon sen älyttömän kalliin aamupalan, jota ei kenenkään pitänyt tilata :-D. Valtavat paineethan siitä tulisi - miten ikinä tuollaisen aamupalan voisi saada aikaiseksi? Vielä ennen nukkumaan menoa toivoin, että majoittaja voisi tuntea rauhaa ja levollisuutta tämän asian kanssa ja että kaikkien tarpeet voisivat tulla huomioiduksi kohtuullisella ja kaikkia osapuolia palvelevalla tavalla.

Aamupala kahdelle.

Aamulla majatalon isäntä hääräsi alakerrassa ja oli viemässä vastaleivottua kakkua aamiastilaan, kun kuljimme aulan kautta aamukävelylle. Aamukavelyltä palatessamme astuimme aamiaistilaan, jossa oli meille kahdelle katettu ruokaa notkuva pöytä...ja lisää tuli koko ajan...paahdettuja leipiä, juuri paistettua munakasta, pekonia...Tätä olin siis tilannut, ajattelin hieman hämmentyneenä. Kiitollisena otimme vastaan ja nautimme monen sortin valmiiksi viipaloiduista tuoreista hedelmistä, tuoreista leivonnaisista ja kaikesta siitä kauniista ja hyvästä, joka oli tuotu eteemme. Toivoin, että kaikki syömättä jäänyt ruokamäärä päätyy jonkun toisen aterialle, joka nauttii siitä yhtä paljon kuin me omastamme.

Miksi tahdoin jakaa tämän kokemuksen ja mikä oli tämän tarinan sanoma? Jokainen voi löytää tarinasta itseä koskettavan sanoman tai ehkäpä sitä ei varsinaisesti siinä olekaan.

Minulle tämä kokemus toimi muistutuksena vastuullisuudesta sen suhteen, mitä toivon elämääni. Miten voin aikomuksillani ja toiveillani palvella kokonaisuuden etua tulevaisuudessa vielä paremmin ja tietoisemmin?

Lämpimin terveisin,

Sari

Hiljaisuuden retriitti sisäisen viisauden ja luovuuden lähteenä

 Mikä retriitti ja miksi?

Mitä sana retiriitti meille merkitsee? Varmastikin odotustemme ja omien aikaisempien retriittikokemustemme pohjalta monenlaista merkitystä voimme löytää tälle sanalle.

Wikipediassa retriitti määritellään seuraavasti:

"Retriitti eli retretti (< ransk. retrait, ’vetäytyminen’ < lat. retraho, ’noutaa takaisin’) on vetäytymistä arkielämästä ja hiljentymistä esimerkiksi hengellisistä syistä tai stressin välttämiseksi. Länsimaiden kristillisistä, hiljaisuutta korostavista retriiteistä käytetään usein sekaannusten välttämiseksi nimityksiä hiljaisuuden retriitti ja hiljentymispäivät, sillä on olemassa sellaisiakin retriittejä, joiden ajatus perustuu runsaalle keskustelulle."

Hiljentymistä meren äärellä.

 Minulle retriitti on tarkoittanut vetäytymistä arjesta ja oman sisäisyyden tarkempaa kuuntelua. Olen osallistunut oikeastaan pääsääntöisesti tällaisiin itse järjestettyihin omatoimiretriitteihin, jossa olen varannut jopa viikkojen ajaksi tilaa sisäisyyden kuuntelulle, kävelylle ja maalaamiselle. Olen vuokrannut huoneen jostakin kauniista ja rauhalliseksi kokemastani paikasta, jossa on myös mahdollista kävellä luonnon keskellä. Hiljaisuus on tullut kuin kaupan päälle, silloin kun olen valinnut paikan, jossa en ymmärrä paikallisten puhumaa kieltä :-).

Muistan osallistuneeni pari kertaa ohjattuun retriitin nimellä kulkevaan työskentelyyn, jossa käytimme taidetta sisäisen tutkiskelun apuna. Tällä retriitillä oli ohjelma, jonka sisällön oli luonut retriitin ohjaaja ja keskustelimme myös ohjatusti osallistujien kanssa kokemuksistamme ja oivalluksistamme. Koin tällöin näiden retriittien sisällön positiivisesti ja uusia näkökulmia antavaksi.

Italian Assisin omatoimiretriitissä maalattu ruusu vuonna 2014.

 Tietoisuus tarpeista, sisäinen viisaus ja luovuus

Minkälainen voisi olla tulevaisuuden hiljaisuuden retriitti? Hahmotan tällä hetkellä asiaa niin, että ihmisten yhteiselle kokoontumiselle, hiljaisuuteenkin perustuvalle, olisi tärkeää muodostaa yhteinen tietoinen aloituspiste. Tällaisen aloituspisteen voi luoda alussa tapahtuvalla keskustelulla, jossa jokainen tuo esille omat tarpeensa. Näin jokainen osallistuja tulee tietoiseksi sekä omista että toisten tarpeista. Monet kokoontumiset aloitetaan keskustelemalla osallistujien odotuksista. Tarpeet ovat kuitenkin syvemmällä tasolla kuin odotukset ja vaikuttavat näin paljon voimakkaammin toimintaamme, todelliseen kokemukseemme ja hyvinvointiimme.

Mitä voi syntyä, kun käännymme avoimin mielin sisäänpäin ja kuuntelemme omaa sisäistä viisauttamme? Joillakin ihmisillä alkaa nopeastikin syntyä luovaa toimintaa, kuten esimerkiksi kuvia, kirjoitusta, hyräilyä tai tanssia. Luovuus voi toki ilmentyä myös sisäisillä tasoilla seesteisen levollisena olotilana tai kohottavina ideoina tai ajatuksina. Kaunis luontoympäristö on mitä parhain inspiriraation lähde näille sisältäpäin kumpuaville virikkeille.

Tilaa hengittää vaikka aaltojen tahtiin.

Olen huomannut, että kiitollisuus tunteena aivan kuin moninkertaistaa kauniin ja hyvän. Kiitollisuus siitä, että juuri-nyt-tässä-hetkessä kaikki on hyvin, voi tuntua sydämessä lämpönä, joka on kuin käyttöenergiaa elämälle - pitkälle tuleviinkin läsnäolon hetkiin.

 Vastuullinen toimijuus ja tarpeiden huomioiminen

 Miten voimme tulla yhä vastuullisimmiksi toimijoiksi tässä maailman ajassa - vastuullisiksi omien todellisten tarpeidemme huomioimisesta ja yhtälailla vastuullisiksi toistemme tarpeiden kunnioittamisesta? Tähän kun vielä lisätään yhteinen huolemme maapallon tilasta, voimme liittää listaan kauniin asuinplaneettamme tarpeiden huomioimisen.

Elämämme yhdessä muiden ihmisten kanssa tällä planeetalla asettaa meidät sisäisen kysymyksen äärelle - mitä tahdomme luoda? Uskon, että tähän kysymykseen vastausta kannattaa lähteä etsimään avaamalla sydämensä ensin omille, läheisten ja ympäristön tarpeille? Se mikä toimii lähellä, toimii myös laajenevina ympyröinä kattaen lopulta kaikki maailman ihmiset ja koko planeetan.

Mihin siis tarvisemme hiljaisuuden retriittejä - vai tarvitsemmeko niitä? Minun näkökulmani on se, että tarvitsemme toisinaan ajan ja tilan kytkeytyä omaan sisäiseen viisauteemme - ilman ohjeita tai sosiaalista painetta. Kun sitten palaamme takaisin yhteyteen muiden kanssa, olemme valmiimpia luomaan yhdessä kaikkien tarpeita kunnioittavaa tulevaisuutta.

Jätämme siis rupattelun ja ohjeet hetkeksi, jotta kuulemme aidon oman äänemme hiljaisuuden läpi. Se ääni on voimakas <3.

Lämpimin terveisin,

Sari