tiistai 31. lokakuuta 2017

Lilla Sofian syntymäpäivä

Tänään on Villa Sofian pihamaalle syntyvän Lilla Sofian syntymäpäivä. Jo eilen illalla minulla oli hieman perhosia vatsassa ennen nukkumaan menoa tämän jännittävän tapahtuman vuoksi. Olimme paikalla juuri aamun valjettua klo 7.30. Talotehtaan rekka ja iso nosturi olivat saapuneet ennen meitä. Lilla Sofian syntymä alkoi aamuauringon noustessa kauniissa ja kuulaassa kelissä. Merikotka kävi lentämässä kunniakierroksen työmaan yllä ennen aloitusta.
Lilla Sofia on Kristin Lauharon piirtämä perinnetalo, joka majoittaa yhteensä 11 henkeä viidessä eri huoneessa. Talon päädyssä on sauna. Koskaan aiemmin en ole päässyt seuraamaan talopaketin pystytystä ja huomasin, että tapahtuma teki minuun suuren vaikutuksen. Miten sujuvasti, osaavasti ja leppoisan hyväntuulisesti talotehtaan ihmiset pala palalta kokosivat talon ulkoseinät yhden päivän aikana. Olen kiitollinen, että olen saanut seurata ja olla mukana - kameran takana - tässä tapahtumassa.
Päivä oli niin kaunis ja aurinkoinen, että innostuin kuvaamaan myös Villa Sofiaa ihan uusista kulmista. Tänään tuntui siltä, että olemme astuneet suuren askeleen eteenpäin ja tunnen suurta kiitollisuutta tästä kaikesta.


Aurinkoisin terveisin,
Sari


tiistai 10. lokakuuta 2017

Krokotiilin pää keittiön kaapin päällä

Villa Sofian keittiö on koko talon sydän. Nuohooja kävi viime viikolla ja olemme aloittaneet lämmityskauden. Nyt keittiö on myös talon lämmin sydän - kiitos vanhan kunnon puuhellan. Talossa ei vielä ole muuta lämmitystä kuin pönttöuunit ja tuo hella. Maalampöpumppu ja siihen liittyvät patterit tulevat pian...toivomme niin :-).

Keittiö muutoinkin on tällä hetkellä varsin mielenkiintoinen paikka. Kahvitaukojamme tarkkailee korkealta kaapin päältä krokotiili - tai oikeastaan krokotiilin pää. Staffan kertoi kuulleensa, että se on koulunäytelmästä Peter Pan ja Kapteeni Koukku. Tarinassa krokotiili nielaisi kellon...

J.M. Barrien kirjassa Peter Pan kapteeni Koukku sanoo: "se krokotiili olisi jo syönyt minut, ellei olisi käynyt niin onnellisesti, että se nielaisi kellon, joka tikittää nyt sen sisällä. Minä siis kuulen kellon tikityksen ja pötkin pakoon ennen kuin peto pääsee minun kimppuuni."

Kellon tikitystä ei kuulu, joten voimme olla rauhallisin mielin. Krokotiilin pää kuitenkin kuuluu taloon ja tänne jää - kunniapaikalle, joka löytynee ajallaan. Lautta kulkee myös ajallaan ja keittiön ikkunasta sen kolahduksen voi kuulla, kun se osuu telakointipaikkaansa noin 20 minuutin välein. Lossia ei itseään enää oikein erota, koska edessä on lossin värinen keltaiseksi muuttunut koivu.

Lämpimin puulämmitysterveisin,

Sari