Työn rakastaminen ja muita kysymyksiä kesän kynnyksellä

 Työn rakastaminen

Juhlimme vappua - työvaen juhlaa - eilen Elisaaren kartanolla työn merkeissä. Aika-ajoin pysähdyn ihan vakavissani pohtimaan, mikä oikeastaan on työni? Tapanani on ollut tarttua viime vuodet kaikkiin edessäni oleviin töihin. Olen siis yrittänyt tehdä parhaani niiden arkisten töiden osalta, joita elämässäni matkailu-ja ravintola-alalla yrittäjänä on olemassa. Vappupäivänä tartuin konkreettisesti eteeni avautuvaan tarjoilijan työhön, vaikka jännittikin aluksi hieman. Otin tilauksia vastaan, vein juomia ja ruoka-annoksia pöytiin ja lopuksi loin laskun ja keräsin maksut. Edellisenä päivänä olin yhdessä muiden yrittäjien kanssa siivonnut tilan, kattanut ja kiillottanut sekä asetellut pöytiä ja tuoleja. Työ vei mennessään ja vasta puolen yön aikoihin olin valmis lopettamaan. Tahto saada valmista aikaan on ilmeisesti usein yrittäjällä voimakkaampi kuin satunnaisten fyysisen kehon tarpeiden kuuntelu...muistan juuri, että olen yrittäjäperheessä kasvanut lapsuuteni <3.

Meillä on nyt ensimmäistä kesää tämän kuuden vuoden aikana, kun olemme olleet Elisaaressa, kartanolla kokenut ammattikokki ja vielä erittäin taitava sellainen. On suuri ilo seurata sellaisen ammatti-ihmisen työtä, joka rakastaa selkeästi sitä mitä tekee. Tämä ilahduttava raikas uusi tuulahdus kartanoravintolalla saa myös pohtimaan omaa suhdetta työhöni. Vaikka kuinka pyöritän omaa suhdetta työhön, kääntyy se aina kysymykseen: miten voin aidosti oppia rakastamaan sitä mitä teen? Oli se sitten mitä tahansa. Kun se kerran on jokatapauksessa mitä tahansa kulloisessakin hetkessä tarvitaan :-).

Ihmisten kohtaaminen

Työssäni tapaan paljon ihmisiä ja kohtaamiset ovat usein lyhyitä. Olen oppinut, että lyhyelläkin kohtaamisella voi olla suuri merkitys. Jokaisessa kohtaamisessa syntyy mahdollisuuksien kenttä, jossa voimme luoda parhaassa tapauksessa hyvin voimaannuttavan kokemuksen molemmille osapuolille. Olen myös huomannut, että oma kokemukseni riippuu paljon omasta läsnäolon tilastani. Jos olen täysin läsnä itselleni ja toiselle, tunne kohtaamisesta voi syntyä. Kiireessä tohottaessa kohtaaminen voi muuttua ohittamiseksi...sitäkin on tapahtunut :-D.

Kun aitojen ihmisten kohtaaminen on juuri se osa työtäni, josta henkilökohtaisesti saan voimaa työarjen muihin askareisiin, herää kysymys: miten voimme tietoisesti muotoilla palvelujamme kohtaamislähtöisiksi?

Tapasimme Elisaaren ja Villa Sofian kesätyöntekijöiden kanssa viime viikonloppuna ja pohdimme yhdessä, mitä tahdomme luoda yhdessä tulevana kesänä. Käytämme toiminnan kulmakivinä arvopohjaa: yhteistyö, yhteisöllisyys, kauneus ja ekologisuus&ekonomisuus. Tulevana kesänä saamme nähdä miten nämä toimivat myös kohtaamisissa.


Tervetuloa Elisaaren kartanolle Äitienpäivälounaalle su 12.5.2019. Alla olevassa linkissä lisää tietoa tapahtumasta ja ilmoittautumisesta. Mukaan pääsee myös Inkoon kirkonkylältä venetaksikyydillä.

Äitienpäivälounas
 www.elisaari.fi 

Lämpimin terveisin,

Sari

How is life in an island during winter time?

I have been writing this blog since me and my husband decided to start to renovate an old school building in an island about 70 km:s west from Helsinki (capital of Finland). At first my intention was to tell how we are proceeding with the renovation. At the moment when Villa Sofia is ready the focus is changing to tell what is actually happening here. In winter mostly snowing 😊.

Why we named our buildings Villa Sofia?  

The word Sofia comes from Greek word and it means wisdom. We want to honor the old school building by naming it Villa Sofia - the house of wisdom where the inner wisdom and compassion are refined to the acts of wisdom. Sofia is asking us: What we want to create together to this world?

The two buildings of Villa Sofia.

Villa Sofia is located in a little village and we locals call the area Barösund - which could be translated "bare-island-strait. The scenery is really extraordinary with bare and high solid rocks by the sea. We have a yellow ferry which is transporting us and our cars to the island.

Yellow ferry.

During the winter time area is very silent and calm and it is very enjoyable to wander around in the forests. Villa Sofia is also a great place to have a retreat during the winter time. We have seven rooms and each room there is bed for max. 2-3 person. All rooms are individual in shape and theme. For example the Birch-apartment is very popular for enjoying "endless summer" inside.

Apartment Birch.

The evenings are dark in winter time and if there is not clouds in the sky we can see the Milky Way. It is fantastic just to stand on the yard and watch the night sky - there is Orion, Plejades, Sirius and many other wonderfull stars or constellations.

Plejades.

If you want to visit us during winter time, you can send request to our email: info(a)villasofia.space
For more information visit also www.villasofia.space

Warm regards,

Sari

Hyvinvointia kaikille - ympärivuotinen luontomatkailu yhdessäluoden

Barösundin lossi kultaisessa talviaamunkajossa tammikuussa 2019

 Yhdessätekemisen ilo

Ajattelen tällä hetkellä teemaa kolmen näkökohdan kautta:

1. Ympärivuotinen matkailutoiminta mahdollistaa hyvinvointia ja työpaikkoja alueelle
2. Kestävä matkailutoiminta on yhdessäluomista myös luonnon kanssa
3. Kansainvälisten matkailijoiden ja paikallisten ihmisten kohtaamiset synnyttävät uutta

Yhteisöllisyys ja yhdessäluominen ovat olleet aikuiselämässäni eri tavoin läsnä viimevuosina: olen asunut ja työskennellyt yhteisössä erityistä tukea tarvitsevien nuorten aikuisten kanssa ja olen ollut yhdessäluovassa taideprojektissa yhdessäluomisenotteesta väitelleen ystäväni kanssa.  Nyt meillä on täällä Barösundin saaristossa meneillään keskustelu paikallisten kanssa yhteisestä luontomatkailuhankkeesta.

Hyvinvointia kaikille

Olemme muuttaneet vakituisesti asumaan tänne saaristoon viime elokuussa - Villa Sofian viereiseen vanhaan postitaloon. Puitteet täällä saaressa ovat erinomaiset ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle. Saarellamme asuu ympäri vuoden yli 60 ihmistä. Useat käyvät töissä muualla. Työpaikkoja saarella ei kesäkauden ulkopuolella juurikaan ole kuin muutamia. Kuinka moni meistä tahtoisi työskennellä ja ansaita elantonsa lähellä kotiaan täällä saaressa? Kuinka moni meistä voisi ansaita elantonsa siitä, mitä muutoinkin tekee oman arjen askareina; käy pilkillä, pilkkoo puita, lämmittää saunaa, kutoo villasukkia, kerää marjoja tai sieniä yms.? Tai kuinka moni tahtoisi kehittää itselleen matkailuammatin? Tai kuinka monella meistä jo on matkailuammatti, mutta vain kesällä?

Hyvinvointimatkailu ja erityisesti saaristoluontomatkailu on Suomen nykyisen matkailustrategian keihäänkärkiä. Meillä on täällä pala kauneinta saaristoluontoa ja vain reilun tunnin ajomatkan päässä Helsinki-Vantaan lentokentältä. Olemmeko valmiit jakamaan tämän kauneuden kansainvälisten matkailjoiden kanssa ja millä ehdoilla?

Saariston romantiikkaa talvipakkasessa.

Yhdessäluominen luonnon kanssa

Luonto on meidän suurin voimavaramme ja pääomamme täällä saaristossa.  Miten huomioimme luonnon tarpeet matkailussa ja sen, että luonto säilyy elinvoimaisena? Olemme Elisaaren ulkoilualueella jo askarrelleet tämän kysymyksen kanssa kuusi vuotta.

Ulkoilimme tänään Pentin kanssa ja huomasimme, että kotisaaressamme (Elisaaren naapurissa) on tehty laajoja avohakkuita monille alueille.  Syntyi kysymys, että ovatkohan avohakkuiden tilaajat käyneet paikan päällä ennen päätösten tekoa...näky on varsin surullinen. Paikallisten mailla tällaisia hakkuita ei näe... Vastuu ympäristöstä ja ympäröivästä luonnosta on syntynyt sukupolvien saatossa.

Vastuullisen luontomatkailun rakentaminen tarkoittaa minulle myös kävijämäärien rajoittamista - niin hassulta kuin se kulostaakin. Ensin siis mietimme, miten saisimme matkailijoita ja samalla mietimme, miten heitä ei tulisi liikaa kuormittamaan herkkää luontoa. En kuitenkaan näe muutakaan vaihtoehtoa.

Etsimässä Jättiläisen kirjahyllyä - hanki kantaa ja aurinko paistaa.

Kulttuurien kohtaamisesta syntyy uutta

Entäpä sitten, kun ensimmäinen japanilainen tai saksalainen matkailija saapuu paikalle ja tahtoo kokea, miten paikalliset elävät. Avaammeko heille vain kotimme/arkemme vai rakennammeko heille jonkin sopivan näyttämön ja ohjelman? Ehkäpä molempia tarvitaaan. Mitä tahdomme luoda? Ennustan kuitenkin, että teimme miten vain, kaikki kohtaamiset avartavat sekä matkailijan että palvelun tuottajan elämää, ajattelua ja maailmankuvaa. Voimme oppia toisiltamme ja parhaassa tapauksessa oivaltaa uutta - sellaista, joka syntyy kahden erilaisen kulttuurin kohtaamisesta.

Kuva itämaisen ravintolan pöytäliinasta.

Olen iloinen siitä, että keskustelemme nyt täällä "koko kylän" kanssa siitä, mitä tahdomme luoda ja miten. Yhteisöllisyys ja yhdessätekeminen ovat tulevaisuutemme avain - uskoisin, että koko Suomenkin mittakaavassa. Ihmiset omissa yhteisöissään, vaikka kuinka pienissäkin, luovat ne uudet idut ja alut positiiviselle tulevaisuudelle. Tällöin niin paikallisten ihmisten kuin ympäristönkin tarpeet tulevat huomoiduiksi ruohonjuuritasolla.

Lämpimin terkuin,

Sari