 |
| Barösundin lossi kultaisessa talviaamunkajossa tammikuussa 2019 |
Yhdessätekemisen ilo
Ajattelen tällä hetkellä teemaa kolmen näkökohdan kautta:- Ympärivuotinen matkailutoiminta mahdollistaa hyvinvointia ja työpaikkoja alueelle
- Kestävä matkailutoiminta on yhdessäluomista myös luonnon kanssa
- Kansainvälisten matkailijoiden ja paikallisten ihmisten kohtaamiset synnyttävät uutta
Hyvinvointia kaikille
Olemme muuttaneet vakituisesti asumaan tänne saaristoon viime elokuussa - Villa Sofian viereiseen vanhaan postitaloon. Puitteet täällä saaressa ovat erinomaiset ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle. Saarellamme asuu ympäri vuoden yli 60 ihmistä. Useat käyvät töissä muualla. Työpaikkoja saarella ei kesäkauden ulkopuolella juurikaan ole kuin muutamia. Kuinka moni meistä tahtoisi työskennellä ja ansaita elantonsa lähellä kotiaan täällä saaressa? Kuinka moni meistä voisi ansaita elantonsa siitä, mitä muutoinkin tekee oman arjen askareina; käy pilkillä, pilkkoo puita, lämmittää saunaa, kutoo villasukkia, kerää marjoja tai sieniä yms.? Tai kuinka moni tahtoisi kehittää itselleen matkailuammatin? Tai kuinka monella meistä jo on matkailuammatti, mutta vain kesällä?Hyvinvointimatkailu ja erityisesti saaristoluontomatkailu on Suomen nykyisen matkailustrategian keihäänkärkiä. Meillä on täällä pala kauneinta saaristoluontoa ja vain reilun tunnin ajomatkan päässä Helsinki-Vantaan lentokentältä. Olemmeko valmiit jakamaan tämän kauneuden kansainvälisten matkailjoiden kanssa ja millä ehdoilla?
 |
| Saariston romantiikkaa talvipakkasessa. |
Yhdessäluominen luonnon kanssa
Luonto on meidän suurin voimavaramme ja pääomamme täällä saaristossa. Miten huomioimme luonnon tarpeet matkailussa ja sen, että luonto säilyy elinvoimaisena? Olemme Elisaaren ulkoilualueella jo askarrelleet tämän kysymyksen kanssa kuusi vuotta.Ulkoilimme tänään Pentin kanssa ja huomasimme, että kotisaaressamme (Elisaaren naapurissa) on tehty laajoja avohakkuita monille alueille. Syntyi kysymys, että ovatkohan avohakkuiden tilaajat käyneet paikan päällä ennen päätösten tekoa...näky on varsin surullinen. Paikallisten mailla tällaisia hakkuita ei näe... Vastuu ympäristöstä ja ympäröivästä luonnosta on syntynyt sukupolvien saatossa.
Vastuullisen luontomatkailun rakentaminen tarkoittaa minulle myös kävijämäärien rajoittamista - niin hassulta kuin se kulostaakin. Ensin siis mietimme, miten saisimme matkailijoita ja samalla mietimme, miten heitä ei tulisi liikaa kuormittamaan herkkää luontoa. En kuitenkaan näe muutakaan vaihtoehtoa.
 |
| Etsimässä Jättiläisen kirjahyllyä - hanki kantaa ja aurinko paistaa. |
Kulttuurien kohtaamisesta syntyy uutta
Entäpä sitten, kun ensimmäinen japanilainen tai saksalainen matkailija saapuu paikalle ja tahtoo kokea, miten paikalliset elävät. Avaammeko heille vain kotimme/arkemme vai rakennammeko heille jonkin sopivan näyttämön ja ohjelman? Ehkäpä molempia tarvitaaan. Mitä tahdomme luoda? Ennustan kuitenkin, että teimme miten vain, kaikki kohtaamiset avartavat sekä matkailijan että palvelun tuottajan elämää, ajattelua ja maailmankuvaa. Voimme oppia toisiltamme ja parhaassa tapauksessa oivaltaa uutta - sellaista, joka syntyy kahden erilaisen kulttuurin kohtaamisesta. |
| Kuva itämaisen ravintolan pöytäliinasta. |
Olen iloinen siitä, että keskustelemme nyt täällä "koko kylän" kanssa siitä, mitä tahdomme luoda ja miten. Yhteisöllisyys ja yhdessätekeminen ovat tulevaisuutemme avain - uskoisin, että koko Suomenkin mittakaavassa. Ihmiset omissa yhteisöissään, vaikka kuinka pienissäkin, luovat ne uudet idut ja alut positiiviselle tulevaisuudelle. Tällöin niin paikallisten ihmisten kuin ympäristönkin tarpeet tulevat huomoiduiksi ruohonjuuritasolla.
Lämpimin terkuin,
Sari
