Villa Sofia on saanut uuden katon juuri pääsiäisen alla

Villa Sofian uusi konesaumattu katto valmistui juuri ennen pääsiäislomia. Sen alta purettiin kaksi vanhaa peltikattoa pois. Uusi katto on musta. Kiitollisuus uudesta kauniista katosta on suuri. Tämän katon pitäisi nyt kestää koko loppu elinikäni ja enemmänkin. Katto sai minut pohtimaan uudelleen omaa rooliani tällä vanhalla koululla, joka on pikkuhiljaa muuntumassa mm. majoitustiloiksi.

Villa Sofian uusi katto lossirannasta päin katsottuna.

Tänään lakaisin alakertaa ja yläkertaa ja sain kasaan jätesäkillisen sahanpuruja ja muuta pientä sahausjätettä. Olin yltä päältä puupölyssä ja hengittäminen tuntui ajoittain vaikealta. Olin siivooja. Niin paljon on vielä tehtävää. Rakennusjätteet ovat jäätyneet pihaan kiinni. Myöhäinen talvi yllätti ja samaan aikaan kun roskalava tuli pihalle helmi-maaliskuun vaihteessa tulivat myös lumi ja kovat pakkaset. Odotamme, että lumi ja jää sulaa.

Minun piti kuvata vanhan puolen huoneita nettivaraussivustolle tänään. Olin valokuvaaja, joka odottaa, että putkimiehet käyvät ensin asentamassa kalusteet kylpyhuoneisiin. Ja että pikkukeittiö valmistuu ja että siivooja (siis minä) pesee ensin ikkunat. Pohdin pitäisikö minun alkaa maalariksi. On niin paljon maalattavaa. Pohdin mitä sellaista osaisin tehdä, mitä nyt tarvitaan...olen joskus tapetoinutkin. Osaisinko vielä?

Miltä huoneet näyttävät, kun ne ovat valmiita? Joka puolella on pinoissa kaakeleita, paneeleita, lautoja, rimoja, listoja, maalipönttöjä, pensseleitä, teloja ja työkaluja. Onko tämä nyt se hetki, josta vain täytyy mennä läpi ja uskoa, että kaikki valmistuu? Taitaa olla.

Huomenna on pääsiäissunnuntai ja pyhäpäivä. Hyvä päivä antaa ajatusten ja tuntemusten levätä.

Hyvää pääsiäistä!

Sari