torstai 23. marraskuuta 2017

Vieraanvaraisuutta kohtaamassa vieraalla maalla

Vietämme Pentin kanssa kesälomaa yleensä marraskuussa, sen jälkeen kun Elisaaren paikat on laitettu talviteloille. Näin teimme tänäkin vuonna ja suuntasimme matkamme kohti auringon valoa, Portugaliin. Tällä matkalla saimme taas monia mieleenpainuvia ja tärkeitä kokemuksia siitä, miltä tuntuu olla vieraalla maalla ja miten erityisen tärkeäksi kysymykseksi muodostuu turvallisuuden tunne ihan arkipäiväisissä matkustamiseen liittyvissä toiminnoissa. Saimme hieman kylmää kyytiä autovuokrausfirman kanssa ihan matkan aluksi ja tämä kokemus jäikin soimaan hiljaisesti koko loman taustalle; voinko luottaa ja olenko turvassa?
Mitä siis tapahtui autovuokrausfirman kanssa? Saimme lomamme aluksi kahden tunnin odotuksen lentokentällä, ilman tietoa milloin kyyti tulee autonvuokrausfirman tiloihin lentokentän ulkopuolella. Olimme oman ymmärryksemme mukaan vuokranneet auton lentokentältä - niinkuin tilausvahvistuksessakin luki.

Portugali on meille tuttu ja erittäin rakas maa. Kuitenkaan emme puhu maan kieltä emmekä ole mitenkään syvällisesti sisäistäneet maan kulttuuria - olemme ulkomaalaisia ja turisteja - olemme siellä aina enemmän tai vähemmän "pihalla". Nämä seikat lisäävät avuttomuuden tunteita erityisesti silloin, kun asiat eivät suju niinkuin paperissa lukee.



Tarjoamme itsekin matkailupalveluita ja tulevaisuudessa yhä enemmän myös kansainvälisille ryhmille. Oma matkailupalvelukokemus sai pohtimaan, miten me voimme parhaiten auttaa myös eri kulttuureista tulevien matkaajien loman onnistumista - että he voisivat kokea olevansa turvassa ja voisivat luottaa meihin - siihen, että asiat sujuvat niinkuin ennalta on kuvattu ja luvattu. Ja miten voisimme ymmärtää ennalta heidän sellaisiakin tarpeita, joita omassa kulttuurissamme ei juurikaan ilmene?

Toinen matkaamme liittyvä koskettava kokemus oli Lissabonilaisesta hotellista, joka oli avattu vasta muutama kuukausi sitten. Paikka oli todella kauniisti remontoitu ja sisustettu varaussivuston kuvien perusteella. Paikan päällä meidät sisäänkirjannut respan työntekijä vaikutti aidon ystävälliseltä ja huomioivalta - oli mukava tulla. Paikan isäntäkin sattui olemaan paikalla ja tarjoili meille, vasta ovesta sisään astuneille, portviiniä omasta pullostaan. Juttelimme pitkään isännän kanssa ja hän kertoi ystävällisesti siitä miten kaunis hotelli oli syntynyt ja miten heidän alkukuukautensa olivat sujuneet. Saimme myös vinkkejä kivoista ravintoloista lähistöllä. Sekä isäntä että respan työntekijä molemmat pyysivät antamaan suoraa palautetta, jos jotakin korjattavaa lyötyy  - olihan hotelli vielä melko uusi. Kun vihdoin saavuimme huoneeseemme huomasimme, että huone oli avara, todella kauniisti ja omaperäisesti sisutettu, mutta siellä oli todella outo tuoksu - oikeastaan haju. Haju tuli kylpyhuoneesta. Asiaa hieman tutkittuamme selvisi, että lavuaarissa ei ollut lainkaan hajulukkoa. Haju tuli siis Lissabonin viemäreistä.

Vieraiden vastaanottaminen ja majoittaminen näyttää olevan paljon mutkikkaampaa kuin ikinä uskoisikaan. Niin monen asian on osuttava 100%:sti kohdilleen.

Kotiin palattuamme saimme todistaa, että Lilla Sofian katto oli poissaollessamme saatu valmiiksi. Rakennamme nyt talven ja kevään aikana puitteita tulevalle majoitustoiminnalle. Ennenkuin pääsemme valitsemaan verhoja ja lakanoita, täytyy viemäröinnit, sähköt, maalämpöpumput ja aurinkopaneelit asentaa taitavasti. Majoitustilojen tekninen toimivuus on se pohja, jolle kauneus rakentuu...💚.

Marraskuisin terveisin 💗,

Sari