torstai 28. joulukuuta 2017

Tapetteja fiilistellään jo :-)

Kävin tänään Villa (ja Lilla) Sofian rakennustyömaalla muutaman viikon tauon jälkeen ja suureksi ilokseni huomasin, että paljon on ehtinyt taas tapahtua. Kipsilevyseiniä on noussut pystyyn ihan urakalla ja kittaushommatkin ovat edenneet Villa Sofian puolella hyvää vauhtia. Maalämpöjärjestelmän pattereita on jo kiinni seinissä ja vesijohtoputkia ja kaapeleita on kaivettu maan sisään. On siis tullut aika valita maaleja, tapetteja, kaakeleita...
Aamiaishuoneen lintutapettia.
Juuri ennen joulua kävimme Espoossa Pentin kanssa - alunperin pakettiauton palautusreissulla. Pakettiautoa tarvittiin kaappien kuljetukseen. Kerron kaapeista kohta lisää. Niin, harhailimme Suomenojalla ja eksyimme RTV:hen, jossa oli isolla alennuksella (noin - 80%) juuri sellaisia luontoaiheisia tapettaja, joita tarvitsimme. Ja poistoerinä löytyi sellaisia kaakeleita sekä seiniin että lattiaan, joita olimme suunnitelleet. Hädin tuskin uskoimme hyvää tuuriamme! Kiva joululahja Villa Sofialle. Kiitos.
Perhehuoneen ruusutapetin yksityiskohta.
Vähan räväkämpääkin tapettia löytyi, jossa oli yllättäen juuri sama sininen sävy kuin salin puolipaneelissa. Tämä tapetti saattaa päätyä hillityssä määrin salitilaan. Tätäkin tapettia oli otettava, kun halvalla sai...vähän niinkuin Sulo Vilén Tankki Täyteen-sarjassa...😄.

Räväkämpää tapettia - saliin?
Niistä kaapeista vielä muutama sana. Yksi kaapeista tuo erehdyttävästi mieleeni erään isomman puoleisen Villan Ranskan maalla - nimittäin Versaillesin. Olemme puhuneet paljon siitä, että Villa Sofian sisustuksessa huomioidaan kautta linjan sijaintimme luonnonkauniissa saaristossa ja vanhassa koulussa. Poikkeus näyttää kutenkin vahvistavan säännön ja pala Ranskan Aurinkokuninkaan hovia on saapunut ilahduttamaan meitä tänne saaristoon. Kysyinkin Pentiltä, että mahdetaankohan Versaillesissa nyt etsiä tätä kaappia ja sen päälle kuuluvaa jumalatar-pronssikelloa kuumeisesti...
Poikkeus vahvistaa säännön-kaappi.
Pentti kyseli Oscarilta lounaalla, että oliko koulussa kristallikruunuja katossa hänen kouluaikanaan. Ei ollut. No nyt on. Tässä taitaa käydä niin, että merenpuoleinen iso huone - jota kutsumme sviitiksi - saa aurinkokuninkaan kaapin ja kristallikruunun sekä kaiken muun kimaltavan ja säihkyvän sisälleen ja muualla mennään sitten enemmän saaristolaisperinteiden mukaan...Kaapin vastapainoksi suunnittelimme jo rysä-installaatiota pääoven eteisen kattoon.

Vielä muutama päivä jäljellä vuotta 2017. Nautitaan näistä päivistä ja toivotetaan pian uusi vuosi 2018 tervetulleeksi!

Lämpimin terveisin,

Sari


torstai 23. marraskuuta 2017

Vieraanvaraisuutta kohtaamassa vieraalla maalla

Vietämme Pentin kanssa kesälomaa yleensä marraskuussa, sen jälkeen kun Elisaaren paikat on laitettu talviteloille. Näin teimme tänäkin vuonna ja suuntasimme matkamme kohti auringon valoa, Portugaliin. Tällä matkalla saimme taas monia mieleenpainuvia ja tärkeitä kokemuksia siitä, miltä tuntuu olla vieraalla maalla ja miten erityisen tärkeäksi kysymykseksi muodostuu turvallisuuden tunne ihan arkipäiväisissä matkustamiseen liittyvissä toiminnoissa. Saimme hieman kylmää kyytiä autovuokrausfirman kanssa ihan matkan aluksi ja tämä kokemus jäikin soimaan hiljaisesti koko loman taustalle; voinko luottaa ja olenko turvassa?
Mitä siis tapahtui autovuokrausfirman kanssa? Saimme lomamme aluksi kahden tunnin odotuksen lentokentällä, ilman tietoa milloin kyyti tulee autonvuokrausfirman tiloihin lentokentän ulkopuolella. Olimme oman ymmärryksemme mukaan vuokranneet auton lentokentältä - niinkuin tilausvahvistuksessakin luki.

Portugali on meille tuttu ja erittäin rakas maa. Kuitenkaan emme puhu maan kieltä emmekä ole mitenkään syvällisesti sisäistäneet maan kulttuuria - olemme ulkomaalaisia ja turisteja - olemme siellä aina enemmän tai vähemmän "pihalla". Nämä seikat lisäävät avuttomuuden tunteita erityisesti silloin, kun asiat eivät suju niinkuin paperissa lukee.



Tarjoamme itsekin matkailupalveluita ja tulevaisuudessa yhä enemmän myös kansainvälisille ryhmille. Oma matkailupalvelukokemus sai pohtimaan, miten me voimme parhaiten auttaa myös eri kulttuureista tulevien matkaajien loman onnistumista - että he voisivat kokea olevansa turvassa ja voisivat luottaa meihin - siihen, että asiat sujuvat niinkuin ennalta on kuvattu ja luvattu. Ja miten voisimme ymmärtää ennalta heidän sellaisiakin tarpeita, joita omassa kulttuurissamme ei juurikaan ilmene?

Toinen matkaamme liittyvä koskettava kokemus oli Lissabonilaisesta hotellista, joka oli avattu vasta muutama kuukausi sitten. Paikka oli todella kauniisti remontoitu ja sisustettu varaussivuston kuvien perusteella. Paikan päällä meidät sisäänkirjannut respan työntekijä vaikutti aidon ystävälliseltä ja huomioivalta - oli mukava tulla. Paikan isäntäkin sattui olemaan paikalla ja tarjoili meille, vasta ovesta sisään astuneille, portviiniä omasta pullostaan. Juttelimme pitkään isännän kanssa ja hän kertoi ystävällisesti siitä miten kaunis hotelli oli syntynyt ja miten heidän alkukuukautensa olivat sujuneet. Saimme myös vinkkejä kivoista ravintoloista lähistöllä. Sekä isäntä että respan työntekijä molemmat pyysivät antamaan suoraa palautetta, jos jotakin korjattavaa lyötyy  - olihan hotelli vielä melko uusi. Kun vihdoin saavuimme huoneeseemme huomasimme, että huone oli avara, todella kauniisti ja omaperäisesti sisutettu, mutta siellä oli todella outo tuoksu - oikeastaan haju. Haju tuli kylpyhuoneesta. Asiaa hieman tutkittuamme selvisi, että lavuaarissa ei ollut lainkaan hajulukkoa. Haju tuli siis Lissabonin viemäreistä.

Vieraiden vastaanottaminen ja majoittaminen näyttää olevan paljon mutkikkaampaa kuin ikinä uskoisikaan. Niin monen asian on osuttava 100%:sti kohdilleen.

Kotiin palattuamme saimme todistaa, että Lilla Sofian katto oli poissaollessamme saatu valmiiksi. Rakennamme nyt talven ja kevään aikana puitteita tulevalle majoitustoiminnalle. Ennenkuin pääsemme valitsemaan verhoja ja lakanoita, täytyy viemäröinnit, sähköt, maalämpöpumput ja aurinkopaneelit asentaa taitavasti. Majoitustilojen tekninen toimivuus on se pohja, jolle kauneus rakentuu...💚.

Marraskuisin terveisin 💗,

Sari

tiistai 31. lokakuuta 2017

Lilla Sofian syntymäpäivä

Tänään on Villa Sofian pihamaalle syntyvän Lilla Sofian syntymäpäivä. Jo eilen illalla minulla oli hieman perhosia vatsassa ennen nukkumaan menoa tämän jännittävän tapahtuman vuoksi. Olimme paikalla juuri aamun valjettua klo 7.30. Talotehtaan rekka ja iso nosturi olivat saapuneet ennen meitä. Lilla Sofian syntymä alkoi aamuauringon noustessa kauniissa ja kuulaassa kelissä. Merikotka kävi lentämässä kunniakierroksen työmaan yllä ennen aloitusta.
Lilla Sofia on Kristin Lauharon piirtämä perinnetalo, joka majoittaa yhteensä 11 henkeä viidessä eri huoneessa. Talon päädyssä on sauna. Koskaan aiemmin en ole päässyt seuraamaan talopaketin pystytystä ja huomasin, että tapahtuma teki minuun suuren vaikutuksen. Miten sujuvasti, osaavasti ja leppoisan hyväntuulisesti talotehtaan ihmiset pala palalta kokosivat talon ulkoseinät yhden päivän aikana. Olen kiitollinen, että olen saanut seurata ja olla mukana - kameran takana - tässä tapahtumassa.
Päivä oli niin kaunis ja aurinkoinen, että innostuin kuvaamaan myös Villa Sofiaa ihan uusista kulmista. Tänään tuntui siltä, että olemme astuneet suuren askeleen eteenpäin ja tunnen suurta kiitollisuutta tästä kaikesta.


Aurinkoisin terveisin,
Sari


tiistai 10. lokakuuta 2017

Krokotiilin pää keittiön kaapin päällä

Villa Sofian keittiö on koko talon sydän. Nuohooja kävi viime viikolla ja olemme aloittaneet lämmityskauden. Nyt keittiö on myös talon lämmin sydän - kiitos vanhan kunnon puuhellan. Talossa ei vielä ole muuta lämmitystä kuin pönttöuunit ja tuo hella. Maalampöpumppu ja siihen liittyvät patterit tulevat pian...toivomme niin :-).

Keittiö muutoinkin on tällä hetkellä varsin mielenkiintoinen paikka. Kahvitaukojamme tarkkailee korkealta kaapin päältä krokotiili - tai oikeastaan krokotiilin pää. Staffan kertoi kuulleensa, että se on koulunäytelmästä Peter Pan ja Kapteeni Koukku. Tarinassa krokotiili nielaisi kellon...

J.M. Barrien kirjassa Peter Pan kapteeni Koukku sanoo: "se krokotiili olisi jo syönyt minut, ellei olisi käynyt niin onnellisesti, että se nielaisi kellon, joka tikittää nyt sen sisällä. Minä siis kuulen kellon tikityksen ja pötkin pakoon ennen kuin peto pääsee minun kimppuuni."

Kellon tikitystä ei kuulu, joten voimme olla rauhallisin mielin. Krokotiilin pää kuitenkin kuuluu taloon ja tänne jää - kunniapaikalle, joka löytynee ajallaan. Lautta kulkee myös ajallaan ja keittiön ikkunasta sen kolahduksen voi kuulla, kun se osuu telakointipaikkaansa noin 20 minuutin välein. Lossia ei itseään enää oikein erota, koska edessä on lossin värinen keltaiseksi muuttunut koivu.

Lämpimin puulämmitysterveisin,

Sari
 


perjantai 29. syyskuuta 2017

Ison luokan lattian alta löytyi oikea puulattia...

Ison luokan salin lattian alta löytyi hieno puulattia. Tänään saimme purettua (tai oikeastaan Pentti, Staffan ja Victor purkivat) modernimman lastulevy-muoviversion kokonaan pois. Nyt on hyvä mieli...Joitakin epäilyjä meille on esitetty asiantuntevilta tahoilta, että maalattu puulattia ei kestä kovaa kulutusta, mutta tulimme siihen lopputulokseen, että isossa luokassa hiippaillaan sitten sukkasillaan tai sisätossuilla...eli kovaa kulutusta ei ole tulossa :-). On se hieno.
Itse olen siivoillut siellä täällä rakennustyömaata koulun sisäpuolella tänään ja kaikenlaiset hienot yksityiskohdat ovat kiinnittäneet huomiotani. Yläkerran käytävässä on suuri kello seinällä ja muutoinkin huomasin tykkääväni käytävän oranssista väristä - olisiko hilla tämä väri? Mikäli minusta on kiinni tämä väri kyllä jää tänne.
Taiteellisia instaalliotakin on löytynyt huoneista, kun tavaraa on siirrelty remontin tieltä. Maapallo näyttää tässä installaatiossa kysyvän vessanpytyltä, onko meillä varaa vetää juomavettä vessanpöntöstä alas. Siinä lavuaari komppaa vähän vähemmän syyllisenä :-). Takaa kurkistaa pienet nukenvaunut muistuttamassa siitä mitä jätämme jälkeemme tuleville sukupolville...Ikean muovikassi on muutoin vain ihan muina kasseina tunkenut kuvaan, kun on aika julkisuuden kipeää sorttia.

Takana pahvilaatikoissa pilkistää tuleva kirjasto ja kaikki hienot koulun vanhat luonnontieteen ja muidenkin tieteiden kirjat ruotsinkielisinä eli kielikurssia tulossa myös minulle. Niin, ja ovi vessanpytyn takana näyttää mahdollisuuden kulkea uusista ovista kohti tulevaisuutta. Koulun pihaan on jo suunniteltu myös kuivakäymälä, jossa voi käydä kokeilemassa vettä säästävää vaihtoehtoa - ihan vaikka vain huvikseen. Kuivakäymälän sisustukseen voisimme keväämmällä julistaa suunnittelukilpailun...täytyypä pohtia asiaa.

Aurinkoisin terkuin,

Sari

tiistai 19. syyskuuta 2017

Kuoppaa kaivetaan ja puita kaadetaan...

Villa Sofian pihaan on ilmestynyt kuoppa ja kuopan viereen kasa maata. Kuopan kohtaan syntyy pian uuden talon perustukset. Suuria kiviä on nostettu kuopan laidalle. Kivet ovat kovin kauniita ja mietin, että mitenköhän niitä saisi järjesteltyä tulevan puutarhan kaunistukseksi...
Pihalta kaadettiin joitakin puita, pitkän pohdinnan jälkeen...emme olisi raaskineet kaataa suurta pihakuusta. Monien konsultaatioiden jälkeen kuitenkin päädyimme kaatamaan kuusen...se oli jo sen kokoinen ja sellaisella paikalla, että ymmärsimme sen aiheuttavan vaaraa rakennuksille.
Komea pihakuusi siis siirtyy lämmön lähteeksi ihmisille, kunhan hieman kuivaa ensin. Kiitollisena siitä. Eletään syyskuun puolen välin päiviä ja ensi viikonloppuna onkin jo syyspäivän tasaus. Illat pimenevät ja aamuisin maa on huurussa...




maanantai 28. elokuuta 2017

Uusia seiniä

Villa Sofiassa alkaa pian uusien sisäseinien aikakausi. Tilat rakennetaan nykyaikaisten paloluokitussäännösten mukaisesti ja kaikki seinät saavat uuden palonkestävän rakenteen. Tätä ennen on vanhat seinämateriaalit irrotettu. Kuvassa alla on alakerran keittiötila.


Myös uusia kylpyhuonetiloja valmistellaan samanaikaisesti. Alakerran majoitushuoneisiin tulee molempiin oma wc- ja suihkutila.
Kaikenlaista mielenkiintoista tavaraa löytyy edelleen tämän vanhan kauniin koulun tiloista. Pihamaalle oli nostettu kaksi vanhaa kylttiä, jotka lupailevat näyttelyä kahdella kielellä. Molemmat otan talteen. Tästä sain idean, että jo ensi kesänä laitamme kesänäyttelyn Villa Sofian yleisiin tiloihin :-). Talven aikana selvinnee, mitä näyttelyyn tulee. Otan mielelläni ehdotuksia vastaan.
Remppaterveisin,
Sari

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Pihan siivousta

Keskiviikkona Kaupunkikylän väki Lahdesta (http://www.kaupunkikyla.fi) tuli auttamaan Villa Sofian pihan siivouksessa ja halkojen siirtämisessä pois pihavajasta.


Pihavaja puretaan pian uudisrakennuksen alta poissa. Ensimmäisessä suunnitelmissa oli rakentaa uudisrakennus kalliolle, mutta käytännölliset syyt johtivat rakennuksen sijoittamiseen lähelle tietä. Uudisrakennukseen tulee lisää majoitustiloja ja saunatilat, jolloin Villa Sofia ja Lilla Sofia (uudisrakennus) yhdessä majoittavat lähes 20 henkeä kerrallaan.  Uudisrakennuksen suunnittelija Kristin Lauharo on perehtynyt puurakennusten suunnitteluun ja Kristinin toimisto (Baröwood) löytänee myös tulevaisuudessa tiensä Villa Sofian "toimistohotelliin" :-).
Illalla grillailimme lammasmakkaraa Elisaaressa Maurin majan grillillä Kaupunkikylän porukan kanssa. Houkuttelin Kaupunkikylän saksalaisia vapaaehtoistyöntekijöitä kesätöihin Elisaareen ensi kesäksi...Kaupunkikylän Antti työskentelee Ekokahvila Mea Mannassa Lahdessa ja lupaili myös tulla auttelemaan ensi kesänä Elisaaren rantakahvilaan, jos tarvetta on.
Lämpimin terveisin,

Sari

tiistai 15. elokuuta 2017

Rakennamme Villa Sofiaa

Olemme jo ohittaneet elokuun puolen välin ja kesä on juuri nyt lämmin ja kaunis. Kiireet Elisaaren ulkoilualueella alkavat hellittää tämän kesän osalta ja ajatukset suuntautuvat vanhaan kauniiseen koulurakennukseen naapurisaaressa, muutaman kilometrin päässä. Avasin tänään fb-sivut talolle ja logokin syntyi Sofian inspiroimana tänä aamuna omenapuun katveessa istuskellen. Omena ei tipahtanut päähäni tässä tarinassa, vaan kovasti kolistellen viereiselle peltikatolle.

Hankimme Barösundin vanhan koulun viime maaliskuussa, tarkoituksemanne rakentaa siihen majoitustiloja ja toimiva kurssi- ja retriittikeskus. Tänä kesänä vanhan koulun tiloista on purettu pois kaikki sellainen, jonka oli aika lähteä. Kaikki terve ja kaunis jää; tahdomme säilyttää vanhan koulun hengen. Villa Sofia jatkaa siis myös kouluna, mutta tulevaisuus näyttää mitä kaikkea voimme siellä oppia itsestämme ja toisistamme :-). Mitä tahdomme yhdessä luoda?

Kirjoittelen jatkossa tässä blogissa remontin etenemisestä ja kaikesta siitä mitä tilaan alkaa syntyä myös sisällöllisesti.

Aurinkoisin terveisin,
Sari