Työn rakastaminen ja muita kysymyksiä kesän kynnyksellä

 Työn rakastaminen

Juhlimme vappua - työvaen juhlaa - eilen Elisaaren kartanolla työn merkeissä. Aika-ajoin pysähdyn ihan vakavissani pohtimaan, mikä oikeastaan on työni? Tapanani on ollut tarttua viime vuodet kaikkiin edessäni oleviin töihin. Olen siis yrittänyt tehdä parhaani niiden arkisten töiden osalta, joita elämässäni matkailu-ja ravintola-alalla yrittäjänä on olemassa. Vappupäivänä tartuin konkreettisesti eteeni avautuvaan tarjoilijan työhön, vaikka jännittikin aluksi hieman. Otin tilauksia vastaan, vein juomia ja ruoka-annoksia pöytiin ja lopuksi loin laskun ja keräsin maksut. Edellisenä päivänä olin yhdessä muiden yrittäjien kanssa siivonnut tilan, kattanut ja kiillottanut sekä asetellut pöytiä ja tuoleja. Työ vei mennessään ja vasta puolen yön aikoihin olin valmis lopettamaan. Tahto saada valmista aikaan on ilmeisesti usein yrittäjällä voimakkaampi kuin satunnaisten fyysisen kehon tarpeiden kuuntelu...muistan juuri, että olen yrittäjäperheessä kasvanut lapsuuteni <3.

Meillä on nyt ensimmäistä kesää tämän kuuden vuoden aikana, kun olemme olleet Elisaaressa, kartanolla kokenut ammattikokki ja vielä erittäin taitava sellainen. On suuri ilo seurata sellaisen ammatti-ihmisen työtä, joka rakastaa selkeästi sitä mitä tekee. Tämä ilahduttava raikas uusi tuulahdus kartanoravintolalla saa myös pohtimaan omaa suhdetta työhöni. Vaikka kuinka pyöritän omaa suhdetta työhön, kääntyy se aina kysymykseen: miten voin aidosti oppia rakastamaan sitä mitä teen? Oli se sitten mitä tahansa. Kun se kerran on jokatapauksessa mitä tahansa kulloisessakin hetkessä tarvitaan :-).

Ihmisten kohtaaminen

Työssäni tapaan paljon ihmisiä ja kohtaamiset ovat usein lyhyitä. Olen oppinut, että lyhyelläkin kohtaamisella voi olla suuri merkitys. Jokaisessa kohtaamisessa syntyy mahdollisuuksien kenttä, jossa voimme luoda parhaassa tapauksessa hyvin voimaannuttavan kokemuksen molemmille osapuolille. Olen myös huomannut, että oma kokemukseni riippuu paljon omasta läsnäolon tilastani. Jos olen täysin läsnä itselleni ja toiselle, tunne kohtaamisesta voi syntyä. Kiireessä tohottaessa kohtaaminen voi muuttua ohittamiseksi...sitäkin on tapahtunut :-D.

Kun aitojen ihmisten kohtaaminen on juuri se osa työtäni, josta henkilökohtaisesti saan voimaa työarjen muihin askareisiin, herää kysymys: miten voimme tietoisesti muotoilla palvelujamme kohtaamislähtöisiksi?

Tapasimme Elisaaren ja Villa Sofian kesätyöntekijöiden kanssa viime viikonloppuna ja pohdimme yhdessä, mitä tahdomme luoda yhdessä tulevana kesänä. Käytämme toiminnan kulmakivinä arvopohjaa: yhteistyö, yhteisöllisyys, kauneus ja ekologisuus&ekonomisuus. Tulevana kesänä saamme nähdä miten nämä toimivat myös kohtaamisissa.


Tervetuloa Elisaaren kartanolle Äitienpäivälounaalle su 12.5.2019. Alla olevassa linkissä lisää tietoa tapahtumasta ja ilmoittautumisesta. Mukaan pääsee myös Inkoon kirkonkylältä venetaksikyydillä.

Äitienpäivälounas
 www.elisaari.fi 

Lämpimin terveisin,

Sari

How is life in an island during winter time?

I have been writing this blog since me and my husband decided to start to renovate an old school building in an island about 70 km:s west from Helsinki (capital of Finland). At first my intention was to tell how we are proceeding with the renovation. At the moment when Villa Sofia is ready the focus is changing to tell what is actually happening here. In winter mostly snowing 😊.

Why we named our buildings Villa Sofia?  

The word Sofia comes from Greek word and it means wisdom. We want to honor the old school building by naming it Villa Sofia - the house of wisdom where the inner wisdom and compassion are refined to the acts of wisdom. Sofia is asking us: What we want to create together to this world?

The two buildings of Villa Sofia.

Villa Sofia is located in a little village and we locals call the area Barösund - which could be translated "bare-island-strait. The scenery is really extraordinary with bare and high solid rocks by the sea. We have a yellow ferry which is transporting us and our cars to the island.

Yellow ferry.

During the winter time area is very silent and calm and it is very enjoyable to wander around in the forests. Villa Sofia is also a great place to have a retreat during the winter time. We have seven rooms and each room there is bed for max. 2-3 person. All rooms are individual in shape and theme. For example the Birch-apartment is very popular for enjoying "endless summer" inside.

Apartment Birch.

The evenings are dark in winter time and if there is not clouds in the sky we can see the Milky Way. It is fantastic just to stand on the yard and watch the night sky - there is Orion, Plejades, Sirius and many other wonderfull stars or constellations.

Plejades.

If you want to visit us during winter time, you can send request to our email: info(a)villasofia.space
For more information visit also www.villasofia.space

Warm regards,

Sari

Hyvinvointia kaikille - ympärivuotinen luontomatkailu yhdessäluoden

Barösundin lossi kultaisessa talviaamunkajossa tammikuussa 2019

 Yhdessätekemisen ilo

Ajattelen tällä hetkellä teemaa kolmen näkökohdan kautta:

1. Ympärivuotinen matkailutoiminta mahdollistaa hyvinvointia ja työpaikkoja alueelle
2. Kestävä matkailutoiminta on yhdessäluomista myös luonnon kanssa
3. Kansainvälisten matkailijoiden ja paikallisten ihmisten kohtaamiset synnyttävät uutta

Yhteisöllisyys ja yhdessäluominen ovat olleet aikuiselämässäni eri tavoin läsnä viimevuosina: olen asunut ja työskennellyt yhteisössä erityistä tukea tarvitsevien nuorten aikuisten kanssa ja olen ollut yhdessäluovassa taideprojektissa yhdessäluomisenotteesta väitelleen ystäväni kanssa.  Nyt meillä on täällä Barösundin saaristossa meneillään keskustelu paikallisten kanssa yhteisestä luontomatkailuhankkeesta.

Hyvinvointia kaikille

Olemme muuttaneet vakituisesti asumaan tänne saaristoon viime elokuussa - Villa Sofian viereiseen vanhaan postitaloon. Puitteet täällä saaressa ovat erinomaiset ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle. Saarellamme asuu ympäri vuoden yli 60 ihmistä. Useat käyvät töissä muualla. Työpaikkoja saarella ei kesäkauden ulkopuolella juurikaan ole kuin muutamia. Kuinka moni meistä tahtoisi työskennellä ja ansaita elantonsa lähellä kotiaan täällä saaressa? Kuinka moni meistä voisi ansaita elantonsa siitä, mitä muutoinkin tekee oman arjen askareina; käy pilkillä, pilkkoo puita, lämmittää saunaa, kutoo villasukkia, kerää marjoja tai sieniä yms.? Tai kuinka moni tahtoisi kehittää itselleen matkailuammatin? Tai kuinka monella meistä jo on matkailuammatti, mutta vain kesällä?

Hyvinvointimatkailu ja erityisesti saaristoluontomatkailu on Suomen nykyisen matkailustrategian keihäänkärkiä. Meillä on täällä pala kauneinta saaristoluontoa ja vain reilun tunnin ajomatkan päässä Helsinki-Vantaan lentokentältä. Olemmeko valmiit jakamaan tämän kauneuden kansainvälisten matkailjoiden kanssa ja millä ehdoilla?

Saariston romantiikkaa talvipakkasessa.

Yhdessäluominen luonnon kanssa

Luonto on meidän suurin voimavaramme ja pääomamme täällä saaristossa.  Miten huomioimme luonnon tarpeet matkailussa ja sen, että luonto säilyy elinvoimaisena? Olemme Elisaaren ulkoilualueella jo askarrelleet tämän kysymyksen kanssa kuusi vuotta.

Ulkoilimme tänään Pentin kanssa ja huomasimme, että kotisaaressamme (Elisaaren naapurissa) on tehty laajoja avohakkuita monille alueille.  Syntyi kysymys, että ovatkohan avohakkuiden tilaajat käyneet paikan päällä ennen päätösten tekoa...näky on varsin surullinen. Paikallisten mailla tällaisia hakkuita ei näe... Vastuu ympäristöstä ja ympäröivästä luonnosta on syntynyt sukupolvien saatossa.

Vastuullisen luontomatkailun rakentaminen tarkoittaa minulle myös kävijämäärien rajoittamista - niin hassulta kuin se kulostaakin. Ensin siis mietimme, miten saisimme matkailijoita ja samalla mietimme, miten heitä ei tulisi liikaa kuormittamaan herkkää luontoa. En kuitenkaan näe muutakaan vaihtoehtoa.

Etsimässä Jättiläisen kirjahyllyä - hanki kantaa ja aurinko paistaa.

Kulttuurien kohtaamisesta syntyy uutta

Entäpä sitten, kun ensimmäinen japanilainen tai saksalainen matkailija saapuu paikalle ja tahtoo kokea, miten paikalliset elävät. Avaammeko heille vain kotimme/arkemme vai rakennammeko heille jonkin sopivan näyttämön ja ohjelman? Ehkäpä molempia tarvitaaan. Mitä tahdomme luoda? Ennustan kuitenkin, että teimme miten vain, kaikki kohtaamiset avartavat sekä matkailijan että palvelun tuottajan elämää, ajattelua ja maailmankuvaa. Voimme oppia toisiltamme ja parhaassa tapauksessa oivaltaa uutta - sellaista, joka syntyy kahden erilaisen kulttuurin kohtaamisesta.

Kuva itämaisen ravintolan pöytäliinasta.

Olen iloinen siitä, että keskustelemme nyt täällä "koko kylän" kanssa siitä, mitä tahdomme luoda ja miten. Yhteisöllisyys ja yhdessätekeminen ovat tulevaisuutemme avain - uskoisin, että koko Suomenkin mittakaavassa. Ihmiset omissa yhteisöissään, vaikka kuinka pienissäkin, luovat ne uudet idut ja alut positiiviselle tulevaisuudelle. Tällöin niin paikallisten ihmisten kuin ympäristönkin tarpeet tulevat huomoiduiksi ruohonjuuritasolla.

Lämpimin terkuin,

Sari

Suurkiitokset vuodelle 2018 ja kohti uutta hienoa vuotta!

Villa Sofialla valmistaudutaan tänään uuden vuoden vastaanottamiseen ja ennen uuden alkua on hyvä muistella ja kiittää kaikesta hyvästä ja kauniista menneeltä vuodelta. Koetan parhaani mukaan muistella vuotta 2018 tänään.

Tammikuussa 2018 rakennettiin sekä uutta että vanhaa rakennusta Villa Sofialla ja Jukka saapui rakentamaan kanssamme. Rakentamassa olivat Asko, Jukka, Pentti ja Staffan. Maalämpökaivot porattiin Villa Sofian pihalle. Tammikuussa olimme mukana Matkamessuilla Kuninkaantien osastolla ja Villa Sofia sai Kuninkaantien karttaan kohdenumeron 22.

Villa Sofian uusi rakennus valmistumassa.

Helmikuussa rakentaminen jatkui Villa Sofialla. Olimme mukana venemessuilla Inkoon kunnan osastolla markkinoimassa sekä Elisaarta että Villa Sofiaa. Elisaaren ja Villa Sofian kesätyöpaikkahaut käynnistettiin netissä.
 

Maaliskuussa rakentaminen jatkui ja maalämpöpattereita asennettiin vanhalle puolelle. Kokoonnuimme Villa Sofian ystävien kanssa ensimmäistä kertaa viettämään viikonloppua vanhalle puolelle kovien pakkasten aikaan - pipo päässä sisällä 😊. Kesätyöntekijöitä haastateltiin ja heidän kanssaan keskusteltiin miten yhteisöllisyys, yhteistyö, ekologisuus ja kauneus voisivat tulevana kesänä näkyä ja toteutua Elisaaressa (ja Villa Sofialla).

Huhtikuussa rakentaminen jatkui ja kaksi vanhaa peltikattoa purettiin päärakennuksesta ja uusi katto asennettiin.

Päärakennus on saanut uuden katon.

Toukokuussa avattiin kausi Elisaaren ulkoilualueella ja Villa Sofian sisätiloja alettiin viimeistellä. Villa Sofian pihaa siivoiltiin myös Soilen, Timon ja "Hangon" Jukan kanssa ja keräilttiin saavikaupalla pellin paloja talon ympäriltä - kattoremontin jäljiltä - Anne tuli auttamaan. Toukokuussa kokoonnuttiin kesätyöntekijöiden kanssa pohtimaan tarpeita; Mitä paikka tarvitsee? Mitä asiakkaat tarvitsevat? Mitä minä itse tarvitsen? Toukokuussa järjestettiin Japani-teemalla "Sushi work shop" Mariyan ja Herbertin toimesta - ystävämme Mariya sai olla ensimmäinen japanilainen yöpymässä Villa Sofialla ja antamassa meille palautetta siitä miten paikkaa voisi kehittää japanilaisten matkailijoiden kannalta katsottuna. Toukokuun lopussa kuvattiin YLE:n Metsien Kätkemä-dokumenttisarjan toisen tuotantokauden ensimmäistä jaksoa Elisaaressa.

Jokainen osallistuja valmisti oman sushi-lautasensa Elisaaren kartanolla.

Kesäkuun alussa Villa Sofialla oli avoimet ovet ja ensimmäiset asiakkaat alkoivat saapua kesäkuun aikana.  Kesätyöntekijät aloittivat työnsä iloisissa merkeissä. Juhlimme juhannusta "täpötäydessä" Elisaaren vierasvenesatamassa ja Elisaaren kartanoravintolalla. Aulin syntymäpäivien juhlijat täyttivät koko Villa Sofian kesäkuun lopussa.

Kesäkuussa ensimmäisiä asiakkaita odotellaan myös Koivu-huoneistossa.

Heinäkuussa Villa Sofian rakentaminen laitettiin kesätauolle ja keskityttiin asiakastyöhön Elisaaressa ja Villa Sofialla. Nautittiin kesän lämmöstä, hulinasta ja vilinästä  - kesät ovat vilkkaita saaristossa.

Elisaaren kartanon kesäravintolan kattaus heinäkuussa.

Elokuussa rakentaminen Villa Sofialla jatkui yleisten tilojen osalta. Elisaaren kesätyöntekijät palasivat takaisin kouluun. Elisaaressa vietettiin Luonto-ja kulttuuriympäristöpäivää Kristinin johdolla. Muutimme Pentin kanssa asumaan Villa Sofian viereen - Barösundin vanhaan postirakennukseen, josta käsin on hyvä käydä hoitamassa Villa Sofian (ja Elisaaren) arkisia askareita kaikkina kellonaikoina.

Syyskuussa vastaanotimme Villa Sofialle ensimmäisen kalaporukkamme "Affenet".  Ahvenia tuli läjäpäin saaliiksi ja uusi varaus tulevalle vuodelle samaan aikaan ❤️. Syyskuussa saimme nauttia monista iloisista tapahtumista Villa Sofialla ja kesätyöntekijöidemme syystapaamisesta Tähtelän Holkenin October Festilla. Elisaaren kausi päättyi syyskuun lopussa ja paikan talviteloille laittaminen alkoi. Syyskuun aikana valmistui Villa Sofian juhlasali suureksi iloksemme - noin 50 neliömetriä pinta-alaltaan. Juhlasali palveli aikaisemmin koulun isona luokkana.

Juhlasalissa nyt on näkyvissä ja uudelleen maalattuina vanhan luokan kauniit lattialankut. 

Lokakuussa meillä oli ilo tavata useita yhteistyökumppaneita tuleville vuosille ja aloitimme "kesämoodista" laskeutumisen kiireettömämpään arkeen. Tässä auttoivat hiljaisuus ja syksyn pimenevät illat, jotka saaristossa ovat oikeasti hiljaisia ja pimeitä - Linnunrata ja koko tähtitaivas näkyvät kauniisti pilvettömänä iltana Villa Sofian pihalta.

Marraskuussa rakennettiin Villa Sofian päärakennuksen yläkerran huoneita Jukan ja Staffanin voimin. Huoneisiin valmistuu mm. taide- ja ryhmätyötiloja sekä toimistotilaa. Lomailimme "kesälomaamme" Pentin kanssa aurinkoisissa ja lämpimissä maisemissa Etelä-Portugalissa.

Joulukuussa vietettiin Villa Sofialla Ystävyyden Joulua.

Joulutunnelmissa Villa Sofialla 2018.

Olen varmaankin jotain unohtanutkin, mutta huomasin muistellessani, että paljon on kiitollisuuden aihetta niin monista asioista, tapahtumista ja ihmisistä ❤️. Nyt kohti uusia seikkailuja ja iloista uutta vuotta 2019!

Lämpimin terkuin,

Sari

www.villasofiabarosund.fi
www.elisaari.fi

Vastuullisuus ja aikomuksen selkeys - sitä saat mitä tilaat

Toivoimme kaunista, puhdasta, kohtuuhintaista ja vieraanvaraista majapaikkaa kesälomamatkamme ensimmäisille päiville. Ja sen saimme - tavalla, joka yllätti kaikki osapuolet.

Matkustaminen avartaa.

Sen jälkeen, kun olemme aloittaneet itse matkailijoiden majoittamisen, oma majoittuminen matkailijana ei ole enää ollut samanlaista kuin ennen. Nyt maailman näkee majoittajan silmin ja tuntee majoittajan tuntein...ainakin jossakin vaiheessa. Varasin viime hetkellä netistä meille majoituksen kohteessa; varaus varhain aamulla ennen lentoa ja majoittuminen jo iltapäivällä samana päivänä. Kohde ei ollut hotelli, vaan majatalo, jossa ei ole paikalla henkilökuntaa. 

Samassa yhteydessä varasin aamiaiset kahdelle aamulle ilman sen kummempaa harkintaa tai edes tietoisuutta, mitä tuo aamupalavaraus saattoi tarkoittaa. Hupsista - aamupalat olivatkin reilusti kalliimmat kuin edullinen majoittuminen. Huomasin tämän, kun sain kuitin nettimaksusta. Seikkailu oli alkamassa ja aloin aavistaa, että tässä onkin nyt jotain mielenkiintoista tapahtumassa.

Saavuimme majataloon lupaamanamme ajankohtana ja siellä oli meitä takki päällä odottamassa nainen, joka kertoi olevansa tuuraamassa isäntää. Hän kertoi, että voimme käyttää vapaasti talon  tiloja; suurta keittiötä, olohuonetta ja yhtä makuuhuonetta (jonka olimme varanneet). Koko talo oli puhdas, kaunis ja täynnä tervetulotoivotusta: huoneessamme oli hedelmäkori, leivonnaisia, vettä yms...

Ymmärsin paikan päällä, että olin hyvin todennäköisesti viimetipan varauksellani aiheuttanut jonkin tason hässäkän - kuka ehtii ottamaan meidät vastaan, kuka petaa sänkymme, hakee hedelmät jne? Syntyi kysymys, että oliko aamupala ehkäpä sen takia niin kallis, että kukaan ei ottaisi sitä näin sesongin ulkopuolella, kun henkilökuntaa ei ole paikalla. Aloin pohtia, että mitä minä majoittajana tekisin tilanteessa, jossa asiakkaat ovat tilanneet ja maksaneet ennakkoon sen älyttömän kalliin aamupalan, jota ei kenenkään pitänyt tilata :-D. Valtavat paineethan siitä tulisi - miten ikinä tuollaisen aamupalan voisi saada aikaiseksi? Vielä ennen nukkumaan menoa toivoin, että majoittaja voisi tuntea rauhaa ja levollisuutta tämän asian kanssa ja että kaikkien tarpeet voisivat tulla huomioiduksi kohtuullisella ja kaikkia osapuolia palvelevalla tavalla.

Aamupala kahdelle.

Aamulla majatalon isäntä hääräsi alakerrassa ja oli viemässä vastaleivottua kakkua aamiastilaan, kun kuljimme aulan kautta aamukävelylle. Aamukavelyltä palatessamme astuimme aamiaistilaan, jossa oli meille kahdelle katettu ruokaa notkuva pöytä...ja lisää tuli koko ajan...paahdettuja leipiä, juuri paistettua munakasta, pekonia...Tätä olin siis tilannut, ajattelin hieman hämmentyneenä. Kiitollisena otimme vastaan ja nautimme monen sortin valmiiksi viipaloiduista tuoreista hedelmistä, tuoreista leivonnaisista ja kaikesta siitä kauniista ja hyvästä, joka oli tuotu eteemme. Toivoin, että kaikki syömättä jäänyt ruokamäärä päätyy jonkun toisen aterialle, joka nauttii siitä yhtä paljon kuin me omastamme.

Miksi tahdoin jakaa tämän kokemuksen ja mikä oli tämän tarinan sanoma? Jokainen voi löytää tarinasta itseä koskettavan sanoman tai ehkäpä sitä ei varsinaisesti siinä olekaan.

Minulle tämä kokemus toimi muistutuksena vastuullisuudesta sen suhteen, mitä toivon elämääni. Miten voin aikomuksillani ja toiveillani palvella kokonaisuuden etua tulevaisuudessa vielä paremmin ja tietoisemmin?

Lämpimin terveisin,

Sari

Hiljaisuuden retriitti sisäisen viisauden ja luovuuden lähteenä

 Mikä retriitti ja miksi?

Mitä sana retiriitti meille merkitsee? Varmastikin odotustemme ja omien aikaisempien retriittikokemustemme pohjalta monenlaista merkitystä voimme löytää tälle sanalle.

Wikipediassa retriitti määritellään seuraavasti:

"Retriitti eli retretti (< ransk. retrait, ’vetäytyminen’ < lat. retraho, ’noutaa takaisin’) on vetäytymistä arkielämästä ja hiljentymistä esimerkiksi hengellisistä syistä tai stressin välttämiseksi. Länsimaiden kristillisistä, hiljaisuutta korostavista retriiteistä käytetään usein sekaannusten välttämiseksi nimityksiä hiljaisuuden retriitti ja hiljentymispäivät, sillä on olemassa sellaisiakin retriittejä, joiden ajatus perustuu runsaalle keskustelulle."

Hiljentymistä meren äärellä.

 Minulle retriitti on tarkoittanut vetäytymistä arjesta ja oman sisäisyyden tarkempaa kuuntelua. Olen osallistunut oikeastaan pääsääntöisesti tällaisiin itse järjestettyihin omatoimiretriitteihin, jossa olen varannut jopa viikkojen ajaksi tilaa sisäisyyden kuuntelulle, kävelylle ja maalaamiselle. Olen vuokrannut huoneen jostakin kauniista ja rauhalliseksi kokemastani paikasta, jossa on myös mahdollista kävellä luonnon keskellä. Hiljaisuus on tullut kuin kaupan päälle, silloin kun olen valinnut paikan, jossa en ymmärrä paikallisten puhumaa kieltä :-).

Muistan osallistuneeni pari kertaa ohjattuun retriitin nimellä kulkevaan työskentelyyn, jossa käytimme taidetta sisäisen tutkiskelun apuna. Tällä retriitillä oli ohjelma, jonka sisällön oli luonut retriitin ohjaaja ja keskustelimme myös ohjatusti osallistujien kanssa kokemuksistamme ja oivalluksistamme. Koin tällöin näiden retriittien sisällön positiivisesti ja uusia näkökulmia antavaksi.

Italian Assisin omatoimiretriitissä maalattu ruusu vuonna 2014.

 Tietoisuus tarpeista, sisäinen viisaus ja luovuus

Minkälainen voisi olla tulevaisuuden hiljaisuuden retriitti? Hahmotan tällä hetkellä asiaa niin, että ihmisten yhteiselle kokoontumiselle, hiljaisuuteenkin perustuvalle, olisi tärkeää muodostaa yhteinen tietoinen aloituspiste. Tällaisen aloituspisteen voi luoda alussa tapahtuvalla keskustelulla, jossa jokainen tuo esille omat tarpeensa. Näin jokainen osallistuja tulee tietoiseksi sekä omista että toisten tarpeista. Monet kokoontumiset aloitetaan keskustelemalla osallistujien odotuksista. Tarpeet ovat kuitenkin syvemmällä tasolla kuin odotukset ja vaikuttavat näin paljon voimakkaammin toimintaamme, todelliseen kokemukseemme ja hyvinvointiimme.

Mitä voi syntyä, kun käännymme avoimin mielin sisäänpäin ja kuuntelemme omaa sisäistä viisauttamme? Joillakin ihmisillä alkaa nopeastikin syntyä luovaa toimintaa, kuten esimerkiksi kuvia, kirjoitusta, hyräilyä tai tanssia. Luovuus voi toki ilmentyä myös sisäisillä tasoilla seesteisen levollisena olotilana tai kohottavina ideoina tai ajatuksina. Kaunis luontoympäristö on mitä parhain inspiriraation lähde näille sisältäpäin kumpuaville virikkeille.

Tilaa hengittää vaikka aaltojen tahtiin.

Olen huomannut, että kiitollisuus tunteena aivan kuin moninkertaistaa kauniin ja hyvän. Kiitollisuus siitä, että juuri-nyt-tässä-hetkessä kaikki on hyvin, voi tuntua sydämessä lämpönä, joka on kuin käyttöenergiaa elämälle - pitkälle tuleviinkin läsnäolon hetkiin.

 Vastuullinen toimijuus ja tarpeiden huomioiminen

 Miten voimme tulla yhä vastuullisimmiksi toimijoiksi tässä maailman ajassa - vastuullisiksi omien todellisten tarpeidemme huomioimisesta ja yhtälailla vastuullisiksi toistemme tarpeiden kunnioittamisesta? Tähän kun vielä lisätään yhteinen huolemme maapallon tilasta, voimme liittää listaan kauniin asuinplaneettamme tarpeiden huomioimisen.

Elämämme yhdessä muiden ihmisten kanssa tällä planeetalla asettaa meidät sisäisen kysymyksen äärelle - mitä tahdomme luoda? Uskon, että tähän kysymykseen vastausta kannattaa lähteä etsimään avaamalla sydämensä ensin omille, läheisten ja ympäristön tarpeille? Se mikä toimii lähellä, toimii myös laajenevina ympyröinä kattaen lopulta kaikki maailman ihmiset ja koko planeetan.

Mihin siis tarvisemme hiljaisuuden retriittejä - vai tarvitsemmeko niitä? Minun näkökulmani on se, että tarvitsemme toisinaan ajan ja tilan kytkeytyä omaan sisäiseen viisauteemme - ilman ohjeita tai sosiaalista painetta. Kun sitten palaamme takaisin yhteyteen muiden kanssa, olemme valmiimpia luomaan yhdessä kaikkien tarpeita kunnioittavaa tulevaisuutta.

Jätämme siis rupattelun ja ohjeet hetkeksi, jotta kuulemme aidon oman äänemme hiljaisuuden läpi. Se ääni on voimakas <3.

Lämpimin terveisin,

Sari

Lumi on peittänyt kukat saaristossa - meren aalto edelleen voimissaan

Lumi peittää Villa Sofian pihamaan.

Täällä Barösundin saaristossa Villa Sofialla tunnelma on muuttunut hartaan uneliaaksi. Valkoinen puuterilumi peittää maan ja sisäisesti voi tuntea levollisen olotilan. Muutama keltainen lehti vielä riippuu kiinni puiden oksistossa ja meri aaltoilee vapaana.  Nyt on aika olla - keskeyttää hetkeksi kaikenlainen tulevan suunnittelu - ja kääntyä sisäänpäin. Niinkuin jalanjälkiä lumessa, voimme tahtoessamme katsoa niitä jälkiä, joita olemme kesän lämmössä jättäneet maailmaan. Missä innostuksemme tuli oli läsnä ja missä ehkäpä touhusimme yli omien voimavarojemme - velvollisuuden tunteesta käsin. Missä on ilo läsnä elämässämme?

Valoja iltojen pimeyteen.

Meillä on täällä seuranamme peuraporukkaa. Monesti iltaisin, kun käymme ulkosalla, löydämme sarvekkaan peurapoikajengin hengaamasta pimeydessä autojemme ympärillä. Mitä ihmettä ne siinä touhuavat? Ovatko kenties kiinnostuneita autoista niinkuin nuoret ihmispojatkin? Jos ovat, niin tämä kiinnostus on kunnioittavaa laatua, koska autot ovat aamuisin moitteettomassa kunnossa :-).

Pääoven uudet portaa.

Nautitaan pimenevistä illoista, kynttilän valosta ja lämpimistä kodeistamme.

Sari