sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Mitä tahdomme luoda?

Tämä aika vuodesta auttaa tulemaan tietoiseksi suunnasta ja siitä, mitä tahdon luoda ja missä tahdon olla osallisena. Valinnan paikat tulevat tietoisuuteen usein pienien kriisiytyvien tilanteiden kautta - ne ovat kuin lahjoja tietoisuudellemme. Nämä lahjat auttavat selkiyttämään tunteita ja kiteyttämään tahtotilaa. Monesti muistutus tulee muodossa, että ei oikeastaan kannata keskittyä jonkin ulkoisen asian vastustamiseen, vaan käyttää oma voima ja energia niiden asioiden eteenpäin saattamiseen, jotka kokee arvokkaiksi. Villa Sofialla pari yötä sitten syntyneet laulun sanat loppuvat osuvasti säkeeseen: tärkeintä on rakastaa.

 
Ruusu, joka tuli syödyksi Villa Sofian pihalla
Kuinka sitten voimme luoda yhdessä orastavasta tulevaisuudesta käsin? Kytkeytyminen omiin ja ympäristön tarpeisiin on vaihe, josta lienee hyödyllistä aloittaa. Hakeutuminen avoimin sydämin vieraalta tuntuviin paikkoihin, jossa toimitaan ja ajatellaan eri tavalla kuin itse, auttaa herättämään myötätuntoa. Jossakin vaiheessa loppukesästä ymmärsin, että peurojen näkökulmasta ei ole mitään syytä jättää ihanan makuisia ruusujani syömättä :-).

Sitten on se ehkäpä vaikein paikka; irti päästäminen kaikesta sellaisesta, joka ei enää palvele elämässä. Tämä koskee ajatuksia, tunteita ja tekoja. Vasta irtipäästämisen jälkeen olemme ilmeisesti todella valmiita kytkeytymään siihen syvään viisauteen, joka meissä kaikissa on - sisällämme.

Ja sitten alkaa kanssaluominen. Kun me erillisinä yksilöinä kaikki toimimme omasta sisäisestä viisaudestamme käsin yhdessä, voimme luoda todeksi sen orastavan toivotun tulevaisuuden. Kokeilemme, teemme erehdyksiä ja korjaamme...yhdessä.

Nukuin viime yönä vain vähän ja ehdin ajatella näitä asioita...vaikka uni on ihmisen perustarve, voi unettomuuskin joskus antaa meille lahjojaan <3. Näistä asioista voi lukea lisää osoitteesta: https://www.presencing.org/

Lämpimin terveisin,

Sari