Sisällä talossa on tavaroita pitkin lattioita, osa lajiteltu ja osa odottamassa lajittelua. Mitä todella tarvitsen ja mikä tuottaa minulle iloa? Olen löytänyt 13!? toimivaa paistinpannua, noin 20 tasku/otsalamppua (toimivia), 7 ehjää sateenvarjoa ja selittämättömän määrän kylpypyyhkeitä. Maailma on täynnä tavaraa ja osa siitä on vahingossa hautautunut meilläkin syvien kaappien perälle - ikäänkuin unohduksiin. Olenkin löytänyt jo yhden henkilön, joille voin antaa paistinpannujamme todelliseen käyttöön, sateenvarjot voi viedä majoitushuoneisiin asiakkaista varten, kuten osan taskulampuistakin. Syksyisin on usein sateista ja pimeää. Ehjille, mutta nuhjaantuneille kylpypyyhkeille en nyt keksi oikein mitään...onkohan jossakin alueella tekstiilikeräysastiaa?
Mistä voin luopua? Kysymys on laajempi kuin ennalta saattaa arvatakaan. Miksi tarpeeton pitää meistä kiinni ja me pidämme siitä kiinni? Olen huomannut, että tarpeeton on usein helpompi pitää kuin keksiä sille oikea jatko-osoite. Ehjän ja toimivan tavaran viemiseen kaatopaikalle en pysty.
Onko näin myös ajatustemme, tunteidemme ja tapojemme kanssa. Pidämme niistä kiinni, koska emme tiedä mihin niitä voisi kierrättää...hmmm? Olisiko olemassa jossakin jokin vanhaksi käyneiden toimimattomien ajatusten ja tunteiden kaatopaikka. Oikein sellainen hieno, jossa kompostoinnin kautta synnytetään uutta ja toimivaa peloista vapaata ajattelua ja tahtotilaa...Villa Sofian hiljaisuuden retriittiin voi tulla 2.-4.11. kokeilemaan tällaista kompostointia ♡...omassa rauhassa.
Lämpimin terveisin,
Sari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti