Lumi on peittänyt kukat saaristossa - meren aalto edelleen voimissaan

Lumi peittää Villa Sofian pihamaan.

Täällä Barösundin saaristossa Villa Sofialla tunnelma on muuttunut hartaan uneliaaksi. Valkoinen puuterilumi peittää maan ja sisäisesti voi tuntea levollisen olotilan. Muutama keltainen lehti vielä riippuu kiinni puiden oksistossa ja meri aaltoilee vapaana.  Nyt on aika olla - keskeyttää hetkeksi kaikenlainen tulevan suunnittelu - ja kääntyä sisäänpäin. Niinkuin jalanjälkiä lumessa, voimme tahtoessamme katsoa niitä jälkiä, joita olemme kesän lämmössä jättäneet maailmaan. Missä innostuksemme tuli oli läsnä ja missä ehkäpä touhusimme yli omien voimavarojemme - velvollisuuden tunteesta käsin. Missä on ilo läsnä elämässämme?

Valoja iltojen pimeyteen.

Meillä on täällä seuranamme peuraporukkaa. Monesti iltaisin, kun käymme ulkosalla, löydämme sarvekkaan peurapoikajengin hengaamasta pimeydessä autojemme ympärillä. Mitä ihmettä ne siinä touhuavat? Ovatko kenties kiinnostuneita autoista niinkuin nuoret ihmispojatkin? Jos ovat, niin tämä kiinnostus on kunnioittavaa laatua, koska autot ovat aamuisin moitteettomassa kunnossa :-).

Pääoven uudet portaa.

Nautitaan pimenevistä illoista, kynttilän valosta ja lämpimistä kodeistamme.

Sari

Luonnollista luksusta ja harmoniaa

Kotiuduin tänään matkailuopintojeni viimeiseltä lähipäivältä Lahdesta. Koulutuksen nimi oli Luonnollista luksusta ja harmoniaa. Olen kiitollinen kaikista upeista kohtaamista opettajien ja kurssikavereideni kanssa. Tämä koulutus avasi silmiäni luontomatkailun mahdollisuuksista ja oivalsin, että olemme luonnollisen luksuksen ja harmonian ympäröiminä täällä kauniissa Inkoon saaristossa. Voimme vaivattomasti viedä matkaajia hiljaiseen metsään, auringossa kimaltavalle merelle ja illan hämärässä räiskyvän nuotion äärelle. Rantasaunamme tarjoavat lempeät löylyt ja kun paikalle saapuu vielä saunaperinnettä tunteva vihtoja, on elämys taattu.

Tässä viimeisessä lähitapaamisessa teemanamme oli kansanparannus. Miten kansanparannus ja matkailu voivat liittyä toisiinsa? Esimerkiksi niinkin yksinkertaisella tavalla, että matkaajaat keräävät oppaansa kanssa yrttejä, joista he sitten illan tullen valmistavat itselleen rentouttavan jalkakylvyn saunan lämmössä. Kiinnostukseni teemaan heräsi laajemminkin ja vierailin Kansanparantajaseuran nettisivuilla ja löysin sieltä aihealueen: Henkinen ympäristön hoito.

"Henkisen ympäristönhoito on ollut aina kansanparannuksen olennainen osa. Toiminta perustuu syvälliseen luonnon tuntemukseen ja ihmisen sekä eläinten tilaa häiritsevien ympäristötekijöiden poistamiseen eettisesti oikein periaattein ja tavoittein.

Toiminnalla saavutetaan erilaisiin toimintaympäristöihin harmoninen tila ja hyvä yhteistyöperusta. Tämän päivän usein liian kiireisessä maailmassa toiminnalla on paljon tarvetta tuoda henkistä osaamista erilaisiin ongelmatilanteisiin kaikissa ihmisen ja eläinten elinympäristöissä ja toimintatiloissa."

Minulle tuo teksti avautuu siten, että voimme oppia harjoittamaan läsnäoloamme ja kaiken elollisen kohtaamista tilan ja ympäristön harmoniaa (sopusointua) vahvistaen. Hetkellinen harmonian rikkoutuminenkin voi olla ovi sen merkityksen ymmärtämiseen ja voi lisätä tahtotilaa harmonian tietoiseen vahvistamiseen.

Huomenna 20.10. saamme nauttia musiikin harmonioista, kun Viirivehka (engl. Peace Lily) soittelee meille Villa Sofialla klo 14 alkaen ja illalla klo 18 alkaen saapuvat muusikot Thomas Lundin, Teddy Granroth ja Annika Cleo konsertoimaan.

Lämpimästi tervetuloa!

Sari

Mistä voin luopua?

Istuin tänään hetken kalliolla meren ääressä, vain kiven heiton päässä uudesta kodistani. Hämmästyin jälleen siitä kauneudesta, jonka keskellä olen. Tämä kauneus ei tarvitse mitään lisää eikä siitä voi poistaa mitään. Luonnolla on homma hallinnassa ⭐.

Sisällä talossa on tavaroita pitkin lattioita, osa lajiteltu ja osa odottamassa lajittelua. Mitä todella tarvitsen ja mikä tuottaa minulle iloa? Olen löytänyt 13!? toimivaa paistinpannua, noin 20 tasku/otsalamppua (toimivia), 7 ehjää sateenvarjoa ja selittämättömän määrän kylpypyyhkeitä. Maailma on täynnä tavaraa ja osa siitä on vahingossa hautautunut meilläkin syvien kaappien perälle - ikäänkuin unohduksiin. Olenkin löytänyt jo yhden henkilön, joille voin antaa paistinpannujamme todelliseen käyttöön, sateenvarjot voi viedä majoitushuoneisiin asiakkaista varten, kuten osan taskulampuistakin. Syksyisin on usein sateista ja pimeää. Ehjille, mutta nuhjaantuneille kylpypyyhkeille en nyt keksi oikein mitään...onkohan jossakin alueella tekstiilikeräysastiaa?

Mistä voin luopua? Kysymys on laajempi kuin ennalta saattaa arvatakaan. Miksi tarpeeton pitää meistä kiinni ja me pidämme siitä kiinni? Olen huomannut, että tarpeeton on usein helpompi pitää kuin keksiä sille oikea jatko-osoite. Ehjän ja toimivan tavaran viemiseen kaatopaikalle en pysty.

Onko näin myös ajatustemme, tunteidemme ja tapojemme kanssa. Pidämme niistä kiinni, koska emme tiedä mihin niitä voisi kierrättää...hmmm? Olisiko olemassa jossakin jokin vanhaksi käyneiden toimimattomien ajatusten ja tunteiden kaatopaikka. Oikein sellainen hieno, jossa kompostoinnin kautta synnytetään uutta ja toimivaa peloista vapaata ajattelua ja tahtotilaa...Villa Sofian hiljaisuuden retriittiin voi tulla 2.-4.11. kokeilemaan tällaista kompostointia ♡...omassa rauhassa.

Lämpimin terveisin,

Sari

Muoto seuraa tietoisuutta

Lokakuun ensimmäisen viikonlopun lauantaina kokoonnuimme monien kysymysten äärelle. Onko todellisuutemme illuusio - jonkinlainen simulaatio? Miksi historiaa ei kirjoiteta uudelleen? Ja monien muiden kysymysten äärelle...

Sekä tieteen että henkisyyden osalta ajaudumme ihmisinä helposti ääripäihin ja luomme polarisoituneen tilanteen. Jäämme jääräpäisesti kiinni joko rationaalisen tieteen dogmeihin tai vastaavasti erilaisiin henkisiin uskomuksiin, joihin meillä ei kuitenkaan ole henkilökohtaista suhdetta. Kirjailija Alexander Jalo ehdottaa ratkaisuksi polarisaation sijaan keskitien löytämistä - henkisen tieteen tietä.

Keskustelimme myös Egokatastrofista, joka syntyy silloin, kun ymmärrämme kaiken olevaisen välillä olevan yhteyden. Emme ole erillisiä, vaikka tietoisuutemme onkin aikojen saatossa yksilöitynyt. Miten toimimme tämän upean yksilöllisen tietoisuutemme kanssa - käytämmekö sitä puhtaasti itseämme varten vai huomioimmeko myös muiden ja ympäristön tarpeita?


Alexander Jalon kirjoja löytyy linkin takaa https://www.adlibris.com/fi/haku?q=alexander+jalo 

Syysterveisin,

Sari